Missä olet, Se Oikea?
What the heck, suoraan asiaan: haluan treffeille, haluan ihastua. Mulla on suorastaan ikävä sitä huumaa ja pientä jännityksen tunnetta, kun tietää menevänsä parin tunnin päästä treffeille.
Mitä laitan päälle? Mistä mä puhun? Apua, entä jos se onki ihan uuno, miten pääsen pois?
Ihastuminen on ehkä mahtavin (ja turhauttavin) tunne koko maailmassa, rakastumisen lisäksi.
Mikä siinä on, kun lähiaikoina on tullut suoraan sanottuna pelkkiä idiootteja vastaan? Aina se sama stoori: joko liian nysvö, ei tarpeeksi mies tai joku sairas seksiaddikti. Onko mun kriteerit sitten liian tarkkoja? Pitäiskö siis suvaita sairas seksiaddikti, koska sillä on kuitenkin ”päiväsaikaan” ihan hyvä luonne? No ei!
Mä kyllä pidän kiinni mun viidestä kriteeristä kynsin ja hampain.
– pitää olla edes samaan suuntaan taipuva musiikkimaku
– vaatetuspuoli ok, kengät erityisen tärkeät. Kertovat luonteesta paljon.
– Tykkää hymyillä, nauravainen, mielellään sosiaalinen
– Käytöstavat, yleissivistys (mm. osaa kirjoittaa yhdyssanat…)
– Osaa olla mies, mutta näyttää myös sen hellän ja rakastavaisen puolensa
pari plussaa tuli mieleeni:
+ pitää ystävistäni
+ ei pidä Jokereista
+ hänellä on kivoja kavereita
+ pitää samoista harrastuksista
+ pitää ruoanlaitosta, ei ole hirveän vaikea ruokavammanen
Mistä löytäisin itselleni miehen? Onko ainoa turvautumiskeinoni oikeasti se ”uuden harrastuksen aloittaminen” tai sairaalloinen baareissa ravaaminen, kun en edes pidä baareista niin paljoa? Riippuu tietysti baarista, mutta ns. lihatiskeille (sedulat) ei mua saa raahaamallakaan.
Ja muuten, miksei minua olla pyydetty kahville kadulla tuosta noin vain? Aina kuulee tarinoita kuinka ”se tuli samaan bussiin ja istu siinä mun vieressä, sit ennen kuin se lähti se pyys mua kahville ja hymyili niin ihanasti. Sit se anto sen numeron paperilapulla ja nyt me ollaankin onnellisesti naimisissa”. Sigh. Tässähän masentuu. Mä kerran aikoja sitten pyysin yhden entisen duunin vakkariasiakkaan ulos. Tekstiviestillä. Tai siis, se oli unohtanut pankkikorttinsa kortinlukijaan ja tiesin että se oli sen, Findasin sen numeron ja kerroin kortista ja siinä samalla sitten fiksuna tyttönä halusin kahville. Oli kuulemma onnellisesti parisuhteessa. Miten sitä olikaan uskotellut itselleen, että se flirttaili takaisin?
Mutta ei, ei saa masentua. Nuoriahan tässä vasta ollaan, kyllä Se Oikea vielä eteen tulee, toivottavasti vaikka sitten bussipysäkillä tai ruokakaupassa.
Mä olen ikuinen romantikko.
Miu