Oodi granaattiomenalle

Olkoon tämä glorifikaatio (haha, onpa hirveä sana) granaatiomenoille:
Voinkohan koskaan ylistää tarpeeksi tätä mahtavaa hedelmää? Jos saisin päättää, voisin elää pelkästään näillä. 

Granaattiomena, niinkuin tavallinenkin omena, elää ja kasvaa puussa. Käsittääkseni se on alkuperältään Kaukasuksen sekä Välimeren seuduilta, Keski-Aasiasta. Granaattiomenan hedelmä on ollut useissa kulttuureissa hedelmällisyyden symboli, mutta toisaalta taas antiikin Kreikassa sitä käytettiin raskauksien estoon. Ristiriitaista!

Fakta-Miu hyökkää; tiedätte varmaankin värjäysaineena käytetyn grenadiinin? No, sehän tehdään granaattiomenan mehusta! 

Granaattiomenaa voi käyttää vaikka mihin, mutta se on tosiaankin todella värjäävä, vähän niinkuin punajuuri, tosin ei ihan niin takertuva väri.
Mikäli tämä nyt olisikin jollekin täysin uusi tuttavuus, niin suosittelen varaamaan runsaasti paperia vierelle kun sen avaa. Eikä saa avata minkään valkoisen sohvan äärellä, mä en ota minkään näköistä vastuuta!

Maultaan se on… mielenkiintoinen! Makea, hapan, kirpeä sekä kitkerä. 
Mieluiten syön siemenet tuosta noin, suoraan hedelmästä. Mutta voi sitä toki käyttää esimerkiksi salaateissa tai leivonnassa. 
Tuli mieleen, että granaattiomenan siemenet saattaisi sopia täydellisesti juustokakun päälle. Pitääkin kokeilla! Mmm, joo niin ja ehkä pakkasen kautta vois kans olla huisi succée! Kerta rakastan jäisiä vadelmiakin…

Ei mulla muuta, ahmin tässä granaattiomenaa parhaillaan, niin ajattelin jakaa tämän(kin) ilon kanssanne! 

Ainiin, hinnaltaan se ei ehkä ole halvin omena, mutta todellakin hintansa ja vaivansa väärti! Alepassa oli 6,99€/kg ja kaksi kappaletta maksoi 3,95€. Ei o paha.

Mums mums, 
Miu