Hellurei!

Hiljaiselo jatkuu. Mutta kertokaahan, mistä löytäisin sen hävittämäni motivaation? Me oltiin parhaita kavereita tossa maaliskuun loppupuolella ja vähän aikaa huhtikuun alussakin, mutta nykyään… pyh.

Kyse ei ole siitä ettei mua kiinnosta, vaan se, etten jaksa lukea töiden jälkeen. Toivoin 6 viikkoa iltaa, sain 2,5 viikkoa iltaa. Se, että herään klo 4:30 nyt vaan sattuu jostain syystä vaikuttamaan aika paljon mun lukemiseen. Tänäänkin menin kirjastoon, muttei siitä vaan tullut mitään. Rivit pomppii ja silmät meinaa painautua kiinni väkisin. Kiskoin kaksi Batterya, kahvia ja ties mitä muuta piristävää päivän aikana. Ei mitään efektiä.
En haluais turhautua, koska silloin mistään ei tuu mitään. Mutta kohta kyllä mennään siihen pisteeseen.
Harmi duunin kannalta, koska silloin mä usein sanon tasan sen mitä päässä liikkuu. Ensi viikolla on siis palsu pomon kanssa, ”kehityskeskustelu”. Sanon tasan tarkkaan mikä on perseestä ja mikä ei. Ja siis joo, mä koen että duuni on tässä esteenä. Jos olisin saanut iltaa niin kuin toivoin, mulla ei olis aihetta valittaa. Silloin kyseessä olisi ihan oma laiskuus.
En tiie pitäiskö itkeä vai nauraa. En mä kyllä osaa nauraa tälle. Kamalaa.
Ehkä nyt kertaan vielä ja meen sit nukkumaan.

Kiitos ja anteeksi purkautumisestani tänne (taas).
– Miu