Update: Ei ole naapuria näkynyt, eikä myöskään nimetöntä treffikutsua tippunut postiluukusta. Damn it. 

Lyhyesti viime lauantaista: 
Lähdin siis isolla kaveriporukalla pitkästä aikaa ulos. Päädyttiin erääseen ylihintaiseen (mojito 9,4€ ?? ) baariin keskustassa. Ilta sujui ihan hyvin, kunnes paikka yhtäkkiä täyttyi, ja muistuttikin enemmän lihatiskiä kuin baaria. Nojoo. Päätettiin kokeilla skumpan magiikkaa kaverin kanssa, mutta eihän se vaan voi mennä niin helposti. Joku tuntematon kännäri onnistui rikkomaan mun lasin mun käteen, tuloksena vähän vihainen Miu ja veriset kädet. Huoh. 
Jotenkin tunnelma vaan kusahti, ketään ei vaan enää kiinnostanut roikkua baarissa.  Ollaan kai vanhoja jo. Kaks kaveria oli lähdössä ja kysyin jos voitais jakaa taksi, kerta asutaan melkein naapurissa kaikki. Kävellään noin kilsa kun eteen kurvaa paku ja nää kaks saakin kyydin niiden kaverilta, eikä kolmas enää mahdu. Fine. Pinna kiristyy, mutta päätän kävellä taksitolpalle. Mutta ennen sitähän on aivan pakko liukastua lehteen, tai johonkin. Polvi aukeaa aika hienosti ja alkaa aivan tajuton särky ja verenvuoto. Tässä vaiheessa muistaakseni lausuin pari valittua kirosanaa ja jatkoin matkaa taksitolpalle, jossa olikin noin kilsan pituinen jono. En jaksa jonottaa känniääliöiden kanssa, joten kävelen himan sen pari-kolme kilsaa. Olin varmaan aika näky: blondi korkkareissa, polvi ja kädet aivan veressä eikä varmaan hirveän tyytyväinen ilme naamalla. Ei mua ainakaan sillä matkalla kukaan lähestynyt, taikka pyytänyt treffeille. 😀 

Että tällainen oli mun pitkään odotettu baari-ilta! Saakeli.

No, aina ei voi voittaa. Mutta tänään mä voitin! En tiedä mitä, mutta ostin kaksi elävää kasvia kotiini. Ne on aika suloisia ja kuulemma mahdottomia tappaa. Katsotaan.

Aloe-kasveja (kai?), jee!

Nyt meen nukkumaan ja suunnittelen unissani hyvän strategian hurmata naapurini. 

Ps. Olipas kertakaikkisen surkea ostikko 😀 

Heipä hei ja öitä!
Miu