Nesting

Update: Ei ole naapuria näkynyt, eikä myöskään nimetöntä treffikutsua tippunut postiluukusta. Damn it. 

Lyhyesti viime lauantaista: 
Lähdin siis isolla kaveriporukalla pitkästä aikaa ulos. Päädyttiin erääseen ylihintaiseen (mojito 9,4€ ?? ) baariin keskustassa. Ilta sujui ihan hyvin, kunnes paikka yhtäkkiä täyttyi, ja muistuttikin enemmän lihatiskiä kuin baaria. Nojoo. Päätettiin kokeilla skumpan magiikkaa kaverin kanssa, mutta eihän se vaan voi mennä niin helposti. Joku tuntematon kännäri onnistui rikkomaan mun lasin mun käteen, tuloksena vähän vihainen Miu ja veriset kädet. Huoh. 
Jotenkin tunnelma vaan kusahti, ketään ei vaan enää kiinnostanut roikkua baarissa.  Ollaan kai vanhoja jo. Kaks kaveria oli lähdössä ja kysyin jos voitais jakaa taksi, kerta asutaan melkein naapurissa kaikki. Kävellään noin kilsa kun eteen kurvaa paku ja nää kaks saakin kyydin niiden kaverilta, eikä kolmas enää mahdu. Fine. Pinna kiristyy, mutta päätän kävellä taksitolpalle. Mutta ennen sitähän on aivan pakko liukastua lehteen, tai johonkin. Polvi aukeaa aika hienosti ja alkaa aivan tajuton särky ja verenvuoto. Tässä vaiheessa muistaakseni lausuin pari valittua kirosanaa ja jatkoin matkaa taksitolpalle, jossa olikin noin kilsan pituinen jono. En jaksa jonottaa känniääliöiden kanssa, joten kävelen himan sen pari-kolme kilsaa. Olin varmaan aika näky: blondi korkkareissa, polvi ja kädet aivan veressä eikä varmaan hirveän tyytyväinen ilme naamalla. Ei mua ainakaan sillä matkalla kukaan lähestynyt, taikka pyytänyt treffeille. 😀 

Että tällainen oli mun pitkään odotettu baari-ilta! Saakeli.

No, aina ei voi voittaa. Mutta tänään mä voitin! En tiedä mitä, mutta ostin kaksi elävää kasvia kotiini. Ne on aika suloisia ja kuulemma mahdottomia tappaa. Katsotaan.

kuva_otettu_25.10.2011_klo_23.09.jpg

Aloe-kasveja (kai?), jee!

Nyt meen nukkumaan ja suunnittelen unissani hyvän strategian hurmata naapurini. 

Ps. Olipas kertakaikkisen surkea ostikko 😀 

Heipä hei ja öitä!
Miu

Suhteet Sisustus Rakkaus Ajattelin tänään

Salaperäinen naapuri

Kesällä eräs naapureistani jäi mieleeni:

Olin tulossa hissillä alas, kun joku oli jo tullut sisään rappuun. Hän jäi kuitenkin seisomaan ulko-oven luo ja avasi sen varta vasten minulle. Hieman hämmentyneenä sanoin kiitos ja jäin salakavalasti katsomaan lähtisikö hän oven luota, eli jäikö hän nimenomaan minua varten oven luo. Ja hän lähti! Hissille ja ylempiin kerroksiin. En ymmärrä!
Muistan, että kyseisen päivän olin hyvällä tuulella. Noinkin pieni ele sai hymyn huulilleni.

Tänään törmäsin samaan naapuriin. Olin vähän vaisuna, kun tajusin että kyseessä oli sama herrasmies ja minä seisoin roskasäkkien kanssa siinä keskellä rappukäytävää verkkareissa. Enkä tosiaan täydessä meikissä tai mitään, kerta pyhitin tämän päivän siivoukselle. No, ei sillä meikkimäärällä varmaankaan ole mitään väliä, kun en muutenkaan hirveästi meikkaa. Mutta silti, silti hän hymyili. 

Palan halusta tietää enemmän naapuristani. Kuinka jännää. Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? Että olen ihastunut naapuriini vai? Hyvän käytöstavan perusteellako? Kuinka järjetöntä! 

Miten saan tietää enemmän herrasta? En tiedä hänen nimeään, ja ilmeisesti nähdään kerran kahdessa kuukaudessa. Ja entäs sitten, jos törmäänkin häneen esimerkiksi rapussa? Mitä sitten? En voi vaan möläyttää että mennäänkö kahville? Mitäs sitten jos hän onkin naimisissa? Me asutaan edelleenkin tämän jälkeen samassa rapussa. Vai pitäisikö riski vain ottaa? 

Miten helvetissä olen ihastunut täysin tuntemattomaan ihmiseen?

Hohhoi. 
– Miu

 

Suhteet Rakkaus Ajattelin tänään Höpsöä