Salaperäinen naapuri

Kesällä eräs naapureistani jäi mieleeni:

Olin tulossa hissillä alas, kun joku oli jo tullut sisään rappuun. Hän jäi kuitenkin seisomaan ulko-oven luo ja avasi sen varta vasten minulle. Hieman hämmentyneenä sanoin kiitos ja jäin salakavalasti katsomaan lähtisikö hän oven luota, eli jäikö hän nimenomaan minua varten oven luo. Ja hän lähti! Hissille ja ylempiin kerroksiin. En ymmärrä!
Muistan, että kyseisen päivän olin hyvällä tuulella. Noinkin pieni ele sai hymyn huulilleni.

Tänään törmäsin samaan naapuriin. Olin vähän vaisuna, kun tajusin että kyseessä oli sama herrasmies ja minä seisoin roskasäkkien kanssa siinä keskellä rappukäytävää verkkareissa. Enkä tosiaan täydessä meikissä tai mitään, kerta pyhitin tämän päivän siivoukselle. No, ei sillä meikkimäärällä varmaankaan ole mitään väliä, kun en muutenkaan hirveästi meikkaa. Mutta silti, silti hän hymyili. 

Palan halusta tietää enemmän naapuristani. Kuinka jännää. Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? Että olen ihastunut naapuriini vai? Hyvän käytöstavan perusteellako? Kuinka järjetöntä! 

Miten saan tietää enemmän herrasta? En tiedä hänen nimeään, ja ilmeisesti nähdään kerran kahdessa kuukaudessa. Ja entäs sitten, jos törmäänkin häneen esimerkiksi rapussa? Mitä sitten? En voi vaan möläyttää että mennäänkö kahville? Mitäs sitten jos hän onkin naimisissa? Me asutaan edelleenkin tämän jälkeen samassa rapussa. Vai pitäisikö riski vain ottaa? 

Miten helvetissä olen ihastunut täysin tuntemattomaan ihmiseen?

Hohhoi. 
– Miu