Aktiivinen liikuntaharrastaja törmää usein jossain vaiheessa sellaiseen ikävään ilmiöön kuin rasitusvamma. Silloin kun liikunta on intensiteetiltään varsin kovaa, sitä harrastetaan useita kertoja viikossa ja liikkujan aktiivisuus kehonhuoltoon ja liikkuvuusharjoitteluun on olematon, on edellä mainittu yhteentörmäys vääjäämätön. Itse kuulun valitettavasti, tähän ihmisryhmään.  Vielä kun lisää yhtälöön sen, että elämäni ensimmäiset vuosikymmenet olen ollut  sohvaperuna, notkeutta ja liikkuvuutta ei ole koskaan kehitetty ja ilmeisesti olen jo geeneiltäni rautakankityyppiä, voin paljastaa, että erinäinen joukko rasitusvammoja ja ongelmia on vastaan tullut vuosien saatossa.

Minulla on ollut pitkin kevättä ja kesää ongelma polven kanssa. Se kipeytyy ja kangistuu helposti rasituksen jälkeen. Koska minulla on pääsääntöisesti koko ajan jotain pientä vaivaa jossain päin, en ole saanut aikaiseksi mennä lääkäriin sen kanssa, kun olen ollut kävely- ja suurinpiirteiden treenikuntoinenkin. Viime viikolla kuitenkin onnistuin harjoituksissa jumittamaan myös olkapääni täydellisesti. Harjoituksessa oli paljon punnerruksia ja hyydyin niiden kanssa täydellisesti. En ymmärtänyt keventää liikettä, vaan runnoin kiukulla ja huonolla tekniikalla loppuun saakka. Jälkeenpäin ojentajat olivat  poikkeuksellisen kipeät ja jumissa. Ajattelin että se kuuluu asiaan, mutta pari päivää myöhemmin alkoi esiintyä myös sormien puutumista ja käden käyttö oli varsin hankalaa. Näin ollen jouduin lopultakin kääntymään Terveystalon puoleen vaivojeni kanssa.

Lääkärin vastaanotolla todettiin, että olen täydellisen jumissa. Käsien kipuilu johtui niskan ja olkapään jumista, ei ole toistaiseksi syytä epäillä, että mitään olisi rikki. Rasitus oli provosoinut jonkinlaisen tulehdusreaktion ja turvotusta mikä selitti puutumisoireen. Hoidoksi aloitettiin tulehduskipulääkekuuri ja minut passitettiin fysioterapeutille saamaan ohjausta olkapään ja rangan mobilisointiin.

Samoilla lämpimillä valitin lääkärille myös pidempään vaivanneen polveni. Ei ollut mikään yllätys, että tämänkin ongelman arveltiin johtuvan  koko takaketjun kireydestä. Itse polvessa ei onneksi vaikuta olevan ongelmaa. Takareisiosasto oli niin jumissa, että lääkäri arveli, että omin voimin en saa sitä enää auki omin voimin. Minun käskettiin mennä ammattihenkilölle fascian avauskäsittelyyn. Viimeksi mainittua määräystä en todellakaan ottanut riemumielin vastaan. Jokainen moisessa käsittelyssä käynyt, ymmärtää miksi.

Fysioterapeutin aika järjestyi nopeammin ja niin marssin uudelleen Terveystalolle saamaan apua olkapääjumini helpottamiseksi. Siellä oli vastassa  osaava fysioterapeutti (kuten suurin osa heistä on). Hän tarkasti olkapäiden liikeradat ja kävimme sitten läpi ongelmani. Vauhtiin, kun pääsin valitin saman tien kaikki vaivani menneet, nykyiset ja mahdolliset tulevatkin. Ja ohjetta tuli! Olkapään liikkuvuuteen sain läksyksi keppijumppaa ja muita mobilisaatio-ohjeita.

Minulla on aika ajoin niin voimakasta särkyä käsivarsissa, että herään siihen yöllä (muistuttavat lapsuudenaikaisia kasvukipuja). Olen luullut niiden olevan treeninjälkeistä normaalia lihaskipua,  mutta SeKIN johtuu niska-hartiaseudun jumista! Näihin sain pari hyvää täsmäliikettä, joita tehdä nukkumaan mennessä.  Lisäksi sain kovasti kehuja ja tsemppausta siitä, että olen lähtenyt liikkumaan ja pidän itseni kunnossa huolimatta sohvaperunataustastani.

Seuraavaksi oli vuorossa suuresti pelkäämäni käynti urheiluhierojalle. Olen käynyt aika ajoin laiskasti hierojalla, mutta ne vaan tuppaa jäämään. Saan sieltä apua ja hyötyä, mutta kun minulla ei ole mitään akuuttia ongelmaa, käynti vaan jää, koska aika, raha jne. Sitten jossain vaiheessa menen niin täydellisen umpisolmuun, että apua on pakko lähteä hakemaan apua. Minulle ei ikinä ole tehty jalkoihin fasciakäsittelyä, mutta olen kuullut, että se on jäätävää kärsimystä. Ainakin silloin, kun lähtötilanne on tämä. Pelkoni ei ollut aiheeton. Ikinä ei hierojalla käynti ole ollut yhtä kamalaa. Tuskanhiki virtasi vuolaasti, mahdollisesti muutama kyynelkin. Mutta paikat lähti kuitenkin avautumaan. Loppua kohti jopa vähän helpotti, kun siirryttiin parempaan jalkaani.

Kuopiolaisille kireille tyypeille voin suositella lämpimästi kuopiohallin tiloissa toimivaa Fysiomekkaa (kannattaa tulla vaikka kauempaakin!). olen saanut sieltä paljon helpotusta vaivoihini. Tosin varoituksen sana vielä, että helpotus ei tule ilon kautta, käsittely ei todellakaan ole mitään intialaista päänhierontaa. Siellä itketään, kirotaan ja purraan hammasta. Mutta loppujen lopuksi lähdetään onnellisena pää pöllyssä pois, kun veri ja kaikki mahdolliset kuona-aineet lähtee kiertämään. (Minua alkaa tosiaankin melkein aina pyörryttää hieronnan jälkeen). Kehonhuoltoprojektini on nyt siis lupaavasti alulla. Nyt minun pitäisi vaan  hoitaa oman osuuteni.