Meilla tulee vetta taivaan taydelta. On tullut koko paivan ja luvattu jatkuvan viikon. Ei siis saat helli perinteisella tyylillla ainakaan. 

Meilla kastu parvekepehmusteet, tietty, ja niita on ripustettu heti aamusta alkaen kylpyhuone vaaralleen. Kaippa ne kesaks kuivaa. Kosteus on sanoin kuvaamatonta meinaan… Unohdin aamun joogan tassa hotakassa. Muistin kuitenkin perua parturin, jota oon odottanut kuin kuuta nousevaa. Tasta palkaksi odotin tayteen angettya ja kostean markaa bussia puolituntia ilman sateenvarjoa. Tietenkin pysakilla, joka oli katoksensa verran jo imenyt ihmisia. Olen istunut autossa 500 kilsan verran ja visiteerannut 4 eri pitajaa ja en tullut suoraa sanoen hullua hurskaammaksi. Siis sinansa milla asioilla olin. Olen puhunut asiakkaiden kanssa ja samalla koittanut raahata sangasta ratsahtanytta tuhannen kilon painoista kassia olalla tajuten kahvilan tiskilla, etta rahapussi on onnellisena kotona, rahoineni. Ammattitaitoinen tarjousten kysyja olen ainakin, silloin varsinkin, kun pitaa paasta sateelta suojaan tehdashallialueella middle of nowhere. Kolleegani rallatteli renkaat vinkuen oman osansa asioista, mutta napparana tyttona olinkin nopeammin tapaamisesta ulkona kuin piti ja juoduin sateen armoille. Hops, mutta onhan nyt tulostinpalvelun tarjous paivitetty, on kyselty custom made puukalusteiden valmistuksesta jne yksityiskohtia, on juotu pummi kahvit kahvilassa ja meinattu pissata housuihin matkahuollon lippupalvelupisteella, jossa on asiakkaiden vessassa kaynti mahdoton ajatus…

Ah do. Nyt olen onnellisena kotona, jossa Mamma on kaymassa taasen. Taalla siis kaikuu ampumahiihdon juontajan aani tarykalvoilla, koska ilmeisesti aitini on paattanyt heittaytya tunnelmaan oikein urakalla. Nappaan siis Piskin remeliin ja lahden kahlaamaan ulos, ehka huominen tulee nopeammin.