SE on tehty!

Muutto suoritettu! Tehty, done, checked. Buuhaa, made it!

Perjantain asiakas dinneri hieman venähti ja punkkua oli sen verran nautittu, että päätä jomotti ja huulia sinersi lauantaina. Tapasin toiset asiakkaat heikosti hymyillen ja painuin kovaa kyytiä muuttoon mukaan. Miten helvetissä voi ihmisillä olla kenkiä ja vaatteita niin paljon, että yksi Afrikan maa saataisiin, ei pelkästään, puettua vaan päällystettyäkin!? Siellä olis villielikotkin kengät jaloissa ja puskassa vaihtomallit odottamassa.. Aivan tajutonta. Vaatekaappi siis tursuaa ja pursuaa vaikka jos jonkinlaista toiveajattelun ja itsellensä valehtemisen multihuipentuma farkkua olenkin köyhempi. Joka ikinen lippu, lappu ja paperi on niissä hervottomissa muovisäkkikauppakasseissa odottamassa inspiraatiota laittaa ne paikoilleen. MUUTEN kaikki on aikalailla siinä, tässä ja paikoillaan. 

Olo on onnelinen, väsynyt ja kipee. Tyytyväinen!

Sunnuntaina herättiin hallilta tuntuvasta makkarista raajat kipeinä ja vaelleltiin parvekkeelle. MERI NÄKYY! Tuuli tuntuu, tilaa istua, ei kusista postimerkki nurtsia. Superbe sanois ranskalainen. Piski on löytäny uusia hajuja, uusia katua taapertaa ja naapurin pikku fifit keitä kuolata parvekkeen raosta. Iltasin täällä Piskin lisäks kaatuu onnesta soikeana myös Siippa petiinsä, joka huokailee hetken välein ”kato ny tätäkin. kyllä me oikee ratkasu tehtiin.” Mulla on siis onnellinen perhe, ihanaa.

tammi_12_25.jpg

Jääkaappikin löyty lauantai-iltana 7pm. Ei sillä etteikö ilman sitä pärjäis, mutta mähän en odota ja paskamaistahan niiden limujen ja juustojen olis ihan kauheen montaa päivää keittiön lattiallakaan viileyttä toivoa. Voikohan jääkaappiinsa kiintyä ja ihastua?  Siinä kohdassa, kun olet laskenut sen varaan, että kyseinen kylmälaite odottaa kaupassa ”kunhan vaan haen sen” ja sitä ei olekkaan, eikä sitä löydy viidestä seuraavastakaan… Se hetki ei sovi mun vartalolle. Kamerakin hajos hetkellisen mystisesti, mutta toimii taas. Avaimet hukku ja löyty eikä piippareista ole tietoa, joten portista kulkeminen autolla vaatii nopeita jalkoja tai avustajan oloa asunnossa. Tavallista huttua eikö?

Hyvinvointi Sisustus Mieli

HKD

Helvetillisen Kynsilakan Dilemma. Loisto väri, paska pysyvyys. Hyvä pysyvyys, järkky väri. Summasummaarum; jotain hyvää, jotain paskaa. Viime viikko oli tosi elämän HKD.

Shekkivihko shown jälkeen me ollaan onnelliset asujat uudessa upeassa asunnossa, jossa magneettiavaimet ei toimi. Onnenpieruissani töksäytin no ihan pikku hupsista stna! auton nokan tolppaan, johon Siippa toteaa, että ”älä vaan itke, ei mitään korjaamatonta”. Lauantain kaaos työpäivän jälkeen sunnuntai lekoteltiin koko päivän mittasilla päikkäreillä. Nyppi ainanen kiire niin että meinas verenkiero loppua päästä, mutta samalla ymmärtäen, että kiire meinaa vaan töitä! Mitä vielä… Ihan selvä kaavahan tässä on! Siis HKD.

maalis-huhti13_38.jpg

Nyt vaan nyppii tää vanha luukku. Hyi. Täällä ei edes kukaan siivoa! Eikä laita ruokaa. Mihinkään ei kuitenkaan nappaa lähteä, kun on muka niin väsyny. Pyykkiäkin täällä pestään vaan äärimmäisen lue: kalsarikadon edessä, mutta sitten niitä tarvis sulloo sinne kaappiin ja kuka ääliö niitä nyt enää sinne laittaa. Kohtahan me jo muutetaan! Voisin muutenkin skipata ihan totaalisesti tän vanhan kämpän viime hetket ja siirtyä suoraan siihen, kun muuttolaatikot ja kamat on uudessa kodissa ja saa alkaa järkkäileen. Voi morrrrjens se ois hianoo! Never going to happen…

 

Suhteet Oma elämä