Piski-rakas; Soot sitten nössö spot mun syrämmessä.
Jos sua sattuu, mua itkettää. Olis kiva jos osaisit puhua vaikka katsees kertoo suorempaan kuin moni ihminen. Oot harvinaisen vilpitön tyyppi, iloinen joka kerta kun nähdään vaikkei erossa oltais oltu varttia pidempään. Soot välillä rasittava kuljeskellessas nenä kiinni mun persiissä, hieman välimatkaa ja mamma ei kiljuis niin usein.
Tiedäthän, että oot rakkain rakin räyhkä maailmassa mulle?
Nyt seuraa het alkuun varoitus: Tämä posti to-del-la-kin ON juuri sellainen fanitus postaus lemmikistä. Jos siis on ällöö jo alkuun, skippaa tämä.
Siis, teille jotka harkitsette koiraa; ota ihmeessä. On varmasti yksi parhaista elämän valinnoista mitä voit tehdä, mutta yhtä itsekäs kuin lastenkin hankinta. Sori vaan, mutta niinhän se on. Iloa ja surua samassa paketissa, luopumisen tuskaa, huolta ja murhetta, naurua ja onnistumisia, hermojen palamista ja rahan menoa. Velvollisuuksia ja vastuita, ne pitää vaan sitten olla positiivisia sulle, joka koiraa haluat ja tiedostaa kuvio jo ennen hurtan kotiin rehaamista.
En vaihtais tuota kommandoa mistään hinnasta kuitenkaan, Siipan jälkeen harvinaisia elämän nössöjuttuja mulle, hard ass bitch’lle.
Tän kyseisen karvakasan kanssa on nähty, koettu, menty ja eletty jos jonkinlaista kaaosta ja tasasta alankoo. Luonnetta on omistajiinsa katsoen sopivassa suhteessa.
Tiesittekö, että Ranskassa on rotikat kuitattu luokka 1’een? Tarkottaa siis myös ihmisille vaarallista, aggressiivista olentoa. Kuonokoppapakko ihan lain puolesta löytyy ja uutta vuokra-asuntoa etsiessä hommattiin eläinlääkäriltä liput ja laput, joissa meidän koira esiteltiin seuraavasti; ”hyvin koulutettu, ihmisystävällinen perhekoira. Omistajat valveutuneita ja vastuuntuntoisia kasvattajia. Koira on lujahermoinen, ei stressaannu pienistä. Tulee ihmisten kanssa toimeen, välinpitämätön vaarattomissa tilanteissa. Lapsiturvallinen yksilö.” NICE. Hyvää kirjotusta, mutta FOR REAL! Me hommattiin kyseinen paperi, että saadaan muuttolupa tämän hirviön kanssa. Mummot meinas agentin toimiston edessä lentää pyrstölleen, kun ammuttiin kuonokoppasen Hannibal Lecterin kanssa autosta ulos. Hymyilin hampaat näkyvillä ja kiekasin, että kiltti on, ei raatele ketään. Mua ällöttää… Se on siis pelkkä ulkonäkö-juttu joo usealle, mutta on täällä ollut niitä kuoliaaks raatelu-hommiakin ihan kiitettävästi. Kukaan ei vaan satu muistaan, että saahan se mäyräkoira tai kultanennoutajakin ihmisen hengiltä kaluttua. Okei, nää on taas niitä juttuja mistä mulla menee vaahtoomisen puolelle.
Me ollaan Siipan ja Piskin kans tiukka kolmikko. Me mennään, tehdään ja touhutaan pitkälti ja paljon yhdessä. Lässytetään ja leperrellään kasassa kotona, silitellään ja sössötellään. Kierrellään ja käydään paikoissa. Ranskassa se on helpompaa kuin Suomessa: täällä on okei ottaa koira mukaan ravintoloihin ja kahviloihin, kuljettaa keskustassa, pitää autossa ja töissä mukana. Tietyt hankaluudet ehkä tulee kuitenkin koon puolelta. Olishan se helpompi rehata 3 kilosta papanaa mukanaan kuin almost 60 kilosta ruhoa… Me ei olla annettu estää kuonokoppien tai ihmisten ilmeiden meidän menoja tuloja esim. keskustassa. Eihän se meidän vika ole jos porukka pamahtaa kattoon Piskin saapuessa paikalle?
Rotu tuli aikanaan mun puolelta. Mistään muista roduista, kun en tienny ja näiden kanssa touhunneena, en kokenu edes tarvetta harkita muita. Kaikki mitä haluttiin, löytyy kirjoista ja kansistakin jo rotumääritelmän kohdalta plus, että mun lapsuus ja nuoruus on menny näiden vaahterapersiitten kanssa melskaten.
Siis, tässä on Piskeistä piruin, rakeista räyhkein;
(Toi ylimääränen pallo suussa on muuten vaaleanpunainen silmämuna millä ollaan koitettu koulia tästä yksilöstä rajua hirmua. Joo, tuloksetta.)
