Tapailun loppu
Hemmo ei ollut enää niin aktiivinen viestien kanssa. Minä olin lähinnä pari viikonloppua kysellyt näkemistä ja tuona perjantaina päätin, että olisi hänen vuoronsa. Laitoinkin hänelle vain pettymys hymiön ja kohta hän jo kyselikin mikä on. Kerron asiani ja Hemmo sanoi olevan allapäin, eikä haluavan nähdä sinä päivänä ketään. Lauantaina voisi, mutta sunnuntaina hänelle tulisi vieraita. Sanoin minulla olevan lauantai-iltana menoa ja ehtiväni näkemään vain muutaman tunnin ajan. Tiesin Hemmolla olevan vapaa viikonloppu, mutta en halunnut jättää tyttöjen iltaa välistä sen takia ja olin sanonut menostani edeltävänä viikonloppuna, jota hän ei tietenkään muistanut. Muutenkin viikonloput lähinnä mentiin Hemmon vuorojen mukaan ja minullahan on normaali arkityö sekä treenit. Kerran käytiin treenamassa yhdessä kunnes tuli kesä ja Hemmo mieluiten juoksi, minä taas en. Sitten oli Hemmon muutto ja flunssat.
Hemmo myönsi olevan apea juurikin tuon takia ja oli muutenkin alkanut miettimään, eikä enää tiennyt mitä haluaa. Tykkää ja on ihastunut minuun, eikä ollut muuttunut viimeksi, kun hän otti yhteyttä. Hänelle ei muutenkaan tule isompia tunteita kauhean nopeasti varovaisuuden takia.
En jaksanut sitä empimistä enää. Olin jo neljä vuotta sitten käynyt läpi lähes samaa ex-mieheni kanssa ja paljon pidempään. Se vain syö aivojani, kun koko ajan miettii, ollaanko tässä yhdessä vai ei. Yritin kertoa, etten minäkään tarkkaan tiedä mitä tästä tulee ja päivä kerrallaan tässä mennään. Tykkääväni hänestä ja viihtyväni hänen kanssaan. Ei mikään saanut häntä masennuksen kuopasta ylös, joten pienen kieriskelyn ja ahdistelun jälkeen sohvalla sanoin, etten pysty tällaiseen enää.
Kyllä se kirpaisi yllättävän kovaa, vaikka en Hemmoa rakastanutkaan ja kirpaisi silloinkin, kun hän viikkoa myöhemmin muina miehinä kyseli kuulumisiani. Jouduin pyytämään häntä olemaan ottamatta yhteyttä minuun vähän aikaa, jotta voisin unohtaa eikä tarvisi joka viikonloppu harmitella tapailun päättymistä.
Osittan tuleva matkani ja se, että olin jo aikasemmin meinannut laittaa poikki olivat saaneet Hemmon tähän tilaan. Sillonhan Hemmo minut puhui ympäri ja halusin silloin yrittää ja olisin voinut silti katsoa mihin tämä olisi viennyt. Sanoinkin voivan hänen ottavan yhteyttä jos tulee järkiinsä. Muistutin kuitenkin jatkavani elämääni ja silloin voivan olevan jo liian myöhäistä. Koskaan kun ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.