Gone by the wind

Kyllähän sen minä tiesin jossain takaraivossani ettei ihastukseni ole niin innostunut minusta kuin minä hänestä. Olin jo häneen tuhlannut muutaman kyyneleen aikaisemmin, silloin kun kävikin ilmi että hiljaisuudelle oli suht järkevä selitys, sairaana makaaminen.  

Hän pyysi ennen lähtöäni matkalle lähettämään pari lomakuvaa, eikä kuitenkaan vastannut niihin mitään. Kuitenkin muutama harva kenelle lähetin yhden samoista kuvista kommentoivat sitä kuumaksi. Yhden kuvan alla oli vielä terveiset ja kehotus ottaa yhteyttä jos hän olisi halunnut nähdä viikonloppuna.  

No viikonloppu meni ja viikko ehti kulua kuvien lähettämisestäkin kun päätin ottaa härkää sarvista ja sanoa suoraan ettei tällainen yksipuolinen viestialoittelu toimi, vaikka kyseessä onkin vasta tutustumisvaihe. Kyllähän jos toinen on tarpeeksi kiinnostunut hän voi nähdä edes sen verran vaivaa ja laittaa joskus viestiä tai kysyä näkemistä myös oma-aloitteisesti. Aikaakin järjestetään kunhan kiinnostus riittää, kaikki on muuten aikalailla tekosyitä.  

Suostuin sunnuntaina näkemään laivamiestä, eli seksisuhdettani, koska olin varma ettei nähdä enää ihastukseni kanssa ja voi kuinka olisin halunnut olla väärässä tällä kertaa. Juteltiin hänen kanssaan meidän juttu auki. Kummatkin totesi ettei näe toista parisuhteessa toisen kanssa. Kyllä meillä on mukavaa yhdessä ja molemmat pitää toisen ulkonäöstä, mutta siihen se jääkin. Hän itse asiassa sanoi tuon jutun ajanjärjestämisestä ja muuten ihmisten keksivän tekosyitä liikaa. Hän on oikeassa tuossa, koska eihän sitä ole juuri sillä hetkellä käytävä kaupassa tai toisen voi kutsua mukaan lenkille koiran kanssa ja opiskellakin ehtii. Onhan viikonloppu olemassa ja itsellänikin on usein menoja, silti pystyisin helposti näkemään niiden välissä. Eri asia jos sattuisi olemaan kipeänä tai jossain reissussa, muuten en usko millään, että kenelläkään on koko viikonloppu ajoitettu niin etteikö sieltä liikenisi aikaa esimerkiksi yhden leffan katsomiseen yhdessä.

Ihastukseni myönsi viestin jälkeen häneltä puuttuvan se tietty innostus, eikä nyt taida haluta enempää. Kyllähän tämä vähän harmitti, mutta ylpeänä sanon ettei itkettänyt.  Eihän ne voi koskaan tykätä minusta tarpeeksi keihin itse tykästyn.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *