”Rakkaus on pelkkää painetta palleissa” laulaa Negatiiviset nuoret -yhtye. Musiikkivideokin tehtiin kuulemma kännissä.

No onko se? En voi tietää miltä paine palleissa tuntuu, mutta voisi kuvitella ettei kovin mukavalta ainakaan. Rakkaus ei ole aina mukavaa. Rakkaus on hermoja raastavaa, kyynelkanavia rasittavaa, kamalan ihanaa ja tunteista samaan aikaan epävarmin ja varmin. 

6-vuotias poika kysyi kerran rakastanko miestä, jonka kanssa viestittelin ahkerasti. Nauroin ja vastasin, että enhän edes tunne häntä kunnolla. Poika kysyi mitä väliä sillä on. Jäin miettimään myöhemmin, että ei kai mitään ja toisaalta kaikki.

Teininä rakastin Lauri Ylöstä. Rakastin kaikesta sydämestäni, vaikka en ollut koskaan vaihtanut Ylösen kanssa sanaakaan. Pussasin julistetta seinälläni joka ilta nukkumaan mennessä. Haaveilin, kuinka äiti päästäisi minut vielä joskus The Rasmuksen keikalle ja Lauri huomaisi minut. Huusin täysillä F-f-f-falling aina, kun biisi sattui radiosta tulemaan. 

Sitten Lauri värjäsi hiukset tummiksi. Revin julisteet pois ja rakkaus loppui siihen. 

Kuinka helppoa. Kuinka yksinkertaista.

Nykyään en osaa rakastua pelkkään ulkonäköön ja olemukseen. Harvoin edes kiinnostun ihmisestä pelkän ulkokuoren takia. Se on tavallaan hankalaa. Kun joku tulee pyytämään baarissa tanssimaan kanssaan hitaita, tekisi mieli kysyä, että kerroppas ensin mitä mieltä olet Afganistanin tämän hetkisestä tilanteesta? Tiedätkö oman hiilijalanjälkesi? Mitä mieltä olet eläinten oikeuksista? Helppo tapa häätää kiinnostuneet pois kimpusta, mutta entä jos haluaisikin oikeasti tanssia niitä hitaita. Haluaisi vain ensin kuulla, että toisella on aivot. 

Tämän takia Tinder ahdistaa ja pahasti. En ole ladannut kyseistä sovellusta, mutta mieli tekisi. Yksi parhaimmista ystävistäni on löytänyt sovelluksen avulla kelpo kumppanin vierelleen. Osainko kuitenkaan valita ”kyllä” tai ”ei” pelkän ulkonäön ja lyhyen esittelytekstin perusteella. Luultavasti en. Joko pinoaisin kaikki varmuuden vuoksi ”ei” kasaan, että ei tulisi pettymyksiä tai klikkaisin kaikille ”kyllä”, koska peli on mielestäni liian raakaa ja kaikilla tulee olla mahdollisuus näyttää heidän potentiaalinsa. 

Ehkäpä Tinder ei vaan ole minua varten. Mutta missä sitä muuten nykyään ihmisiä tavataan?

Sitä paitsi onkohan sitä mitään järkeä tahallaan tavoitella painetta palleihinsa?