Suomen lahjakkuudet

Tänään olen menossa katsomaan dokumenttielokuvaa yhtyeestä, jolla on ollut suuri vaikutus minuun jo monen vuoden ajan.

 Jotenkin tuntuu, että minä ja PMMP olemme kasvaneet yhdessä.

Vuonna 2003, kun Kuulkaas enot! albumi julkaistiin, kuljin kylän raittia pitkin kannettava, pattereilla toimiva mankka mukanani ja huudatin Rusketusraitoja ja Niinaa niin, ettei keneltäkään jäänyt sen hetkinen lempibändi huomaamatta.

”Mun perhe oli himovanhoillinen
ne kielsi multa seksivalistuksen.
Mä mietin usein, että missä sen teen.
Valitsen junan taikka lentokoneen.”

Ollessani rippikouluikäinen Paula ja Mira julkaisivat toisen albuminsa Kovemmat kädet. Sydänsuruissani huudatin monta viikkoa Päiväkotia ja hoin kaikille, että Olkaa yksin ja juoskaa karkuun. Tuntui, että joku ymmärtää minua täydellisesti ja pukee tunteeni sanoiksi.

”Eka poikaystävä jätti,
toinen piti siskosta liikaa,
kolmas oli kauhean nätti,
parempi on jättää kuin luottaa.”

Vuosi tämän jälkeen kiersimme ystäväni kanssa festareita ja huudatimme Leskiäidin tyttäret-albumilta löytyviä kappaleita Kesäkaverit ja Päät soittaa. Paljon hyviä muistoja, suudelmia ja älyttömiä päähänpistoja. 

”En muista
teidän sukunimiä.
Voiko silloin
sanoa: ystävä?”

Vuonna 2009 julkaistu albumi on itselleni jäänyt kaikista vieraammaksi. Pariterapiaa muistuttaa etäisesti huonosta suhteesta. Tämän albumin ehdoton suosikki on kuitenkin Lautturi. Tästä kappaleesta olen hakenut turvaa ja voimaa ollessani todella surullinen. Se nostaa edelleen kyyneleet silmiin.

”Tämä valo käy silmiin tunnelissa
jossa yhä kuoro laulaa.
Varhain opin miten hauras onni onkaan,
kuinka se ei kestä kauaa.”

Rakkaudesta-albumin suosikkini on ehdottomasti Jeesus ei tule oletko valmis. Kappale, jolla uskalletaan ottaa kantaa nykyajan muovisiin mainoskuviin ja yhteiskuntaan yleensä.

”Anna rakas voimia jaksamaan,
alusvaatemainokset kaduilla.
Joka puolella muija kuvissa
luottaa itseensä pikkuhousuissa.”

Tiedän, ettei elokuva voi tuottaa pettymystä. Ei näillä eväillä. Kiitos Paula ja Mira.