Orpokoti, kuten aikaisemmin mainitsimme sijaitsee temppelialueella. Käytänössä orpokotiin voi tulla vierailemaan kuka vain, milloin tahansa. Joinain päivinä ihmisiä käy todella paljon ja temppelialueella on vilkasta. Temppelissä vierailun ymmärrämme, mutta orpokodissa vapaa vierailu menee yli ymmärryksemme. Viime aikoina osa Vietnamin orpokodeista on kuitenkin kieltänyt vierailijat, aika ajoin tapahtuvien kidnappaustapausten vuoksi.
Lapset on jaoteltu eri huoneisiin. Esimerkiksi 2-vuotiaat terveet ovat omassa huoneessaan, isopäät omassa huoneessaan, aikuiset kehitysvaimmaiset ja leikki-ikäiset kehitysvammaiset omassa huoneessaan. Lapset ovat käytännössä koko vuorokauden näissä huoneissa. Kun turistit tulevat orpokotiin, he joko omatoimisesti tai munkin johdolla kiertävät orpokodin jokaisen huoneen läpi. Turistit kurkkivat kauhistuneina aidan taakse huoneissa olevia lapsia, ottavat kuvia sekä antavat sipsejä lapsille. Rohkeimmat menevät ottamaan kuvia kehitysvammaisten kanssa, mutta se on jo melko extremeä! On järkyttävää katsoa, kuinka lapsia tullaan katsomaan kuin eläimiä eläintarhaan. Turistit eivät häpeile peittää kauhistuneita ja järkytteineitä reaktioitaan. He eivät tunnu ymmärtävän, että kehitysvammaiset ovat ihmsiä.
Hiljaisempina päivinä munkkia ei paljon lasten seurassa näy, mutta jos vierailijoita on paljon tai he ovat arvokkaita vieraita, käy munkki valokuvauttamassa itseään lasten keskellä. Jos munkilla tuuri käy, turistit antavat rahalahjoituksia. Päämunkilla on täysi valta päättää mihin rahat käytetään. Esimerkiksi tällä hetkellä päämunkille on rakenteilla oma temppeli, munkilla on myös muun muassa auto, ipad, iso televisio, puhelin jne. Lapsille ei kuitenkaan ole varaa ostaa sänkyihin patjoja, tarjota kunnollista terveydenhoitoa saati tarjota leluja tai virikkeitä. Myöskään lastenhoitajille ei makseta palkkaa, vaikka he työskentelevät 24/7. Kaikista kauheimmalta omiin korviimme kuulostaa kuitenkin se, että nukkumaanmenoaika orpokodissa on klo 17.00 jälkeen. Tietenkään lapset eivät normaalisti nuku klo 17.00-07.00, joten lapset pidetään unessa lääkkeiden avulla. Toisinaan vilkkaammat lapset ovat normaalia apaattisempia, koska myös häiriökäyttäytymisten kontrollointiin käytetään rauhoittavia lääkkeitä.
Olo on toisinaan erittäin avuton ja epätoivoinen. Esimerkiksi eräs ranskalainen nainen on yrittänyt muuttaa orpokodin käytäntöjä jo 12 vuotta, mutta muutokset ovat olleet pieniä. Tällä hetkellä olemme erittäin väsyneitä henkisesti ja on ollut raskasta nähdä tätä joka päivä. Tämä on ollut todella silmiä avaava kokemus. Suomessa asiat ovat monelta osin hyvin. Ainakin toistaiseksi.
