We have to work, work, work
Ensimmäinen työviikko on ohi. Meillä oli hieman erilainen käsitys työn sisällöstä, mutta tietysti tiesimme, että niin voi käydä, kun ulkomaille lähdetään. Tiistaina meillä oli siis perehdytys ja kävimme vierailemassa orpokodissa. Perehdytyksessä meille näytettiin pelottava video orpokodista ja tästä johtuen koimme pienen shokin. Ajatukset kasattuamme lähdimme, kuitenkin mielenkiinnolla vierailemaan orpokodissa ja eihän se ihan niin pelottavaa ollutkaan. Orpokoti sijaitsee temppelialueella ja orpoja siellä on yhteensä n. 200.
Töihin meidän pitää lähteä n. 7.30 ja olemme perillä n. 8.30-9.00. Töihin mennään kahdella bussilla. Bussit ovat pieniä, niissä on aina erikseen rahastaja, jolta ostamme lipun. Bussimatka kestää Saigonin liikenteessä siis jopa puolitoista tuntia, vaikka matkaa kertyy n. 10km.
Aamupäivällä opetamme terveille lapsille tunnin englantia. Englannin opetuksesa emme tienneet etukäteen mitään ja emme ole varautuneet siihen laisinkaan. Yksi järkytys oli vierailla englannin tunneilla, kun muut vapaaehtoiset opettivat. Lapset ovat todella villejä (tietysti myös mukavia ja suloisia) ja he eivät osaa englantia juuri lainkaan. Yhteensä luokassa oli neljä vapaaehtoista ja kertaakaan kaikki lapset eivät istuneet samaan aikaan saati kuunnelleet opetusta. Nyt nämä vapaaehtoiset lähtevät pois ja joudumme pitämään omia tunteja yksinään. Tämä tulee olemaan erittäin haastavaa. Toivottavasti selviydymme joillain keinoilla.
Tuntien jälkeen menemme hoitamaan kehitysvammaisia lapsia. Emme tiedä lasten diagnooseja, miten paljon heillä on esimerkiksi ymmärrystä. Kaksi on downia, muut muilla tavoilla kehitysvammaisia. Suurella osalla kehitysvammaisuuden huomaa fyysisesti, moni ei esimerkiksi pysty kävelemään. Moni ei myöskään tuota puhetta lainkaan. Vietnamin sodan jäljet näkyvät yhä myös orpokodissa. Yhdysvaltojen käyttämän kemiallisen aseen (Agent Orange) seurakset on nähtävillä orpokodissa. Yhdellä osastolla on hyvin vakavasti epämuodostuneita lapsia (”big heads”). Lapset pystyvät vain makaamaan ja heidän näkeminensä oli pysäyttävää. Myös meidän hoitamien kehitysvammaisten lasten vammat voivat johtua kemiallisesta aseesta. Orpokodissa työskenteleminen on ollut ajatuksia herättävää.
Yhdeltätoista oma ruoka+lepoaikamme alkaa. Saamme ruuan orpokodista ja tällä viikolla se oli usein riisiä, tofua ja kasviksia. Mukava osuus päivässä on tietysti päiväunet! Vietnamissa saatetaan nukkua kesken työpäivän ja me voimme nukkua sillä aikaa kun lapset nukkuvat. Nukumme isossa huoneessa tyynyjen päällä. Uni on maistunut hyvin kesken päivänkin.
Tauon jälkeen on aika viedä kehitysvammaisia lapsia ulos. Apuvälineet ovat melko karun näkösiä. Lapset, jotka eivät pysty kävelemään laitetaan oudon näköisiin seisomatukiapuvälineisiin ja heitä kärräillään niissä ulos. Kävelevien kanssa kävellään käsi kädessä temppelialueella. Sitten voimme leikkiä ja olla lasten kanssa, kunnes tulee ruoka-aika. Syöttäminen on melko työlästä ja hidasta. Hoitajat syöttävät lapsia aika kovakouraisesti ja meistä tuntuu pahalta pakottaa syömään. Syöttämisen jälkeen lapset viedään eri huoneisiin ja työaikamme loppuu ja sitten taas bussiin istumaan! Kotiin eli asuntolaamme saavumme n.18.30. Asuntolassa odottaa ruoka, jos sen on tilannut. Toistaiseksi ruoka ei ole ollut järin hyvää ja usein se on jo viilentynyt, koska saavume kotiin niin myöhään.
Siinäpä vähän siitä mitä täällä oikein teemme. Onneksi olemme jaksaneet tehdä myös muutakin kuin pelkästään töitä. Kävimme isolla porukalla syömässä saksalaisen tytön synttäreiden kunniaksi, paikassa, jossa ruuat piti itse grillata. Oluella on myös käyty lähikuppilassa muiden vapaaehtoistyönteijöiden kanssa. Eilen eli ensimmäisenä perjantaina täällä kävimme laulamassa karaokea. Täällä karaokea lauletaan omissa huoneissa ja oli oikein hauskaa laulaa porukalla. Tulee sitä vaihtelua Kerubissa ravaamisen sijaan, hehheh. Tänään kävimme uima-altaalla, jossa sai rentoutua uiden ja lukien.
Täällä olutta juodaan jään kanssa, kuvissa mukana isoa astia täynnä jäitä. Olut maksaa meidän lähibaarissa n.50snt. Näissä kuvissa sitä onnellisena nautiskellaan.
