KASVOTON SOME

Ajattelin hieman sohaista muurahaispesään ja kirjoittaa aiheesta joka on paljon puhututtanut ja aiheuttaa aina jollakin tasolla hämmennystä. Niinkuin otsikko kertoo niin aiheena on kasvoton some eli syy sille miksi me emme jaa tyttärestämme kasvo kuvia sosiaaliseen mediaan.

Sosiaalinen media on samaan aikaan todella inspiroiva ja luova. Täynnä mahdollisuuksia ja kuvia/tarinoita elämästämme. Samalle kuitenkin se on raaka, julma ja yhdellä klikkauksella voit saada selville toisen elämän pienetkin liikkeet.

Näin 90-luvun lapsena on tottunut perhealbumeihin ja kotivideoihin. Niitä on ilo katsella ja samalla kauhistella kaikenmaailman neonväri härpäke yhdistelmiä. Mutta samalla ne haluaa pitää yksityisenä, sillä itse en ainakaan pitäisi siitä ajatuksesta, että vanhempani jakaisivat minun kylpykuviani naapurin Ulla Taalasmaalle joka sitten levittelisi niitä puskaradion kautta eteenpäin. Ymmärrätte varmaan mitä tällä tarkoitan? Minun lapsuuteni/nuoruuteni on minun yksityisyyttäni. On hienoa pitää osa tarinasta albumien sivujen välissä.

Myöhemmin taas astui kuvioon Mese, IRC-Galleria, eri chatti palvelut, Facebook, Instagram, Snapchat ja lukuiset muut sovellukset. Paljon on kehitytty niistä kotialbumeista. Nykyään on niin helppo lisäillä kuvia, videoita ja ajatuksia bittiavaruuteen. Yksi klikki ja bum se on siellä ikuisesti. Tuhansien, miljoonien, miljardien ihmisten silmien edessä voi näkyä minun kasvoni. Samalla niin kreisiä mutta toisaalta myös karmivaa. Some kun on nykyään niin helppoa. Ei siihen vaadita kuin älypuhelin ja olet jo sosiaalisen median verkostossa.

Some, blogimaailma, tubelaiffi yms. ovat täynnä kuvia ja videoita lapsista. Osa ihan omasta vapaasta tahdostaan ja osa taas vanhempien vastuulla. Jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa ja tekee päätökset omaa perhettä ajatellen. Toiselle kylpy/vaippakuvan jakaminen on ihan samanarvoinen kuin se kun oma lapsi leikkii hiekkalaatikolla. Itse en ainakaan henkilökohtaisesti pystyisi jakamaan tyttärestäni kylpy- tai ultrakuvia somekanaviini. Mielestäni ne ovat yksiä ihmisen henkilökohtaisimmista ja hauraimmista kuvista. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja jokaisella saa tästä asiasta olla ihan oma mielipiteensä enkä niitä lähde tuomitsemaan.

Itse kuitenkin vähän vanhanaikaisesti ajattelevana ihmisenä haluan pitää oman lapseni kasvot yksityisenä ja niin että hän saa elää vapaata elämää, kasvaa ja kehittyä omaa tahtiaan ilman ulkopuolisten silmien uteliaisuutta. Tyttäreni on kaunis, suloinen ja aivan ihana! Hänestä saa valloittavia kuvia erilaisten ilmeiden kera joita tekisi mieli näytellä ja sanoa: katso tässä on tyttäreni, eikö hän olekin niin ihana! Mutta silti haluan suojella häntä kaikelta pahalta ja julmuudelta niin paljon kuin pystyn. Eikö vanhempien tehtävä olekin suojella lastaan niin paljon kuin omat voimavarat siihen pystyvät?

Pidän tiukasti siitä ajatus mallista kiinni että jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen. Niin on myös meidän tyttärellä ja hänen elämänsä on hänen omansa, ei minun. Ja tällä tavalla haluan sitä kunnioittaa. Itsekin pidän tarkan linjan omista asioistani, että mitä haluan kertoa tai jakaa kellekin. Se on osa minun tarinaani ja yksityisyyttäni.

Sitten kun tyttäreni ymmärtää mikä tämä some maailma on ja osaa ilmaista omat mielipiteensä saa hän kertoa haluaako hän pysyä kasvottomana Ninninä vai näyttää suloisen tuikkivat tähtisilmänsä.

Elämässä on hyviä ihmisiä ja niitä ns. ”pahoja”, valitettavasti. Täten haluan suojella lastani niiltä ketkä eivät osaa toisia ihmisiä tai heidän elämäänsä kunnioittaa. Heille yksi valokuva lapsestani voi olla suorastaan lottovoitto johonkin epämääräiseen. Mistä suoranaisesti en edes halua tietää. Vanhempana minun velvollisuus on turvata lapseni turvallisuus. Ja aion tehdä siinä parhaani.

Myös haluan turvata lapselleni rauhaisen elämän enkä niin että katseet vilkuilevat ja sormet osoittavat, että tuolla menee sen ja sen tytär katso nyt! Vaan niin, että hän voi isovanhempien, kummien ja tulevaisuudessa ystäviensä kanssa kävellä rauhassa kaduilla ilman ainaista pakoilua. Tietenkin kun hän minun kanssa liikkuu on ilmiselvää, että ihmiset laskevat 1+1.

Yllä mainitut ovat syitä siihen miksi ollaan vedetty kasvottomuuteen raja. Se jakaa paljon mielipiteitä ja ajatuksia mutta meidän periaatteemme on tämä. Perheemme ja ystävämme tiesivät jo raskaus aikana, että tämä on meidän tahtomme ja sitä on onneksemme haluttu noudattaa ja kunnioittaa. Iso kiitos siitä heille. <3

Olemme kyllä antaneet valokuvaajille luvan kuvien markkinointiin kun olemme heidän luonaan kuvattavana käyneet. Mutta sekin on luottamus kysymys. Tiedän, että valokuvaaja ei jaa kuvia minnekään epämääräiselle sivustolle vaan hänen omiin kanaviinsa. Kuvat ovat myös todella onnistuneita joten miksi niitä suotta piilottelemaan. Se on osa valokuvaajan työtä ja portfolion esittelyä. Kukaan ei välttämättä osaa yhdistää tytärtäni minuun ellen sitten jaa some kanavissani hänestä otettuja kuvia.

Luulen, että omalle sukupolvelleni kasvottomuus ei ole mitenkään ongelma. Pikemminkin se on otettu osana some genreä ja sukupolvessani huomaan hieman enemmän suvaitsevaisuutta. Tiedostetaan herkemmin somen hyödyt ja haitat mikä on hienoa.

Myös moni tunnettu julkisuuden henkilö on tarttunut hienosti kasvottomuuteen ja levittävät omissa some kanavissaan sen ilosanomaa. Kuten esimerkiksi näyttelijät Sara & Mikko Parikka, räppäri Elastinen, laulaja Hanna Pakarinen, tubettaja Iina-Katariina, laulajat Jannika & Toni Wirtanen, Tv-kasvo Vappu Pimiä ja laulaja Suvi Teräsniska. Lista jatkuisi varmasti pidempäänkin mutta tässä vain kourallinen esimerkkejä. He eivät peittele arkeaan mutta häivyttävät someissaan vain tietyn osaa elämästään pois. Lapset ovat osa heitä mutta vain anonyymisti. On ihailtavaa miten se tulee heille luonnostaan eivätkä heidän seuraajat sitä suuremmin ihmettele.

Mutta itse en siis tuomitse millään tasolla vanhempia ketkä julkaisevat kasvokuvia lapsistaan. Se on heidän tapansa toimia ja tehdä somekanavaansa, osa ihan työnään. Ja se on ihan fine. Mielestäni on todella rohkeaa miten useammat vanhemmat näyttävät kasvollisia kuvia lapsistaan. Se vaatii suurta uskallusta.

Itseäni kasvojen näyttämisessä pelottaa eniten juuri se, että yksikin klikkaus niin sitä ei enään saa mistään pois. Vaikka somekanavat olisi kuinka yksityisiä ja vain kaverit pystyvät kuvat/julkaisut näkemään niin silti ne voivat sieltä levitä. Ja osittain se miten arvostelun alla me jokainen ollaan ihan päivittäin kun somessa esiinnytään. Kun itse on ollut ihan pienestä pitäen arvostelun kohteena ja suurennuslasin alla niin sitä haluaa vaan säästää lapsensa siltä tuskalta mitä se on useimmiten saanut aikaan.

Tykkään jakaa omasta tyttärestäni kuvia some kanavissani enkä näkisi sitä että olisin jättänyt hänet niistä kokonaan pois. Tämä oli vain kompromissi mikä täytyi tehdä ja oppia sen kanssa elämään. Haluan vain tällä tavalla antaa hänelle aikaa ja tilaa kasvattaa omia siipiään ja rakentaa omaa minäkuvaa rauhassa. Hän on ns. pahalta piillossa niinkuin Suvi Teräsniska laulaa eräässä kappaleessaan.

Tyttäreni on minulle rakas ja osa elämääni. Nyt ja aina. Olen huomannut, että luovuuteni on kehittynyt kuvia ottaessa. Ja kuka sanoo etteikö kasvottomat kuvat voisi olla kauniita? Ne ovat mielestäni usein harmonisempia kuvia mitä albumeista löytyy. Niissä näkee toisenlaisia piirteitä paljon herkemmin kuin mitä kasvollisista kuvista. Ja totta kai meiltä löytyy kasvokuvia ja paljon! Niitä vain näytetään ja jaellaan sellaisille ihmisille jotka niitä osaavat arvostaa.

Vanhemmuus on yksi elämän aremmista asioista jota kautta on niin helppo toista satuttaa ja loukata. Se, että joku tekee asiat eri tavalla kuin toinen saa helposti toisen leijonaemon karjahtamaan omista vankoista mielipiteistään. Joten olisi hienoa muistaa, että jokaisella meistä on ne omat periaatteensa toimia ja tehdä parhaansa vanhemmuuden polulla. Kunnioittakaamme toisen vanhemman tahtoa ja linjaa tehdä omaa sosiaalista mediaansa. Toisen valintaa ei pitäisi liian herkästi tuomita. Koska ei ole oikeaa eikä väärää tapaa toimia.

P.S. Painotan vielä, että tässä postauksessa esiintyvät asiat ovat vain minun mielipiteitäni mutta seison niiden kaiken takana. En halua aiheuttaa kenellekään syyllisyyden tunnetta tai sydäntä riipaisevia hetkiä. Yritin muovata tähän postaukseen sanani mahdollisimman hyvin ja kattavasti, ketään arvostelematta. Toivon myös omille mielipiteilleni kunnioitusta. <3

Terkuin Matty