Kirjoittelin aiemmin palstaviljelyn aloittamisesta täällä. Miten ensimmäinen kesämme palstaviljelijöinä on sujunut?

Alkutaival oli kivinen. Kun tuli perunamaan kääntämisen aika, iskimme lapiomme suoraan saveen. Äkkiä kävi selväksi, että ainakaan tänä kesänä tässä ei perunaa kasvateta. Mihin tahansa lapion upottikin, vastassa oli sama näky. Paikoin savi oli niin tiivistä, ettei lapio edes läpäissyt sitä. Aluksi olo oli epätoivoinen. Savinen maaperä oli kaukana optimaalisesta suunnittelemillemme kasveille. Mullan kuskaaminen paikan päälle ei tuntunut kestävältä ratkaisulta, ja ilman autoa se oli myös logistisesti mahdotonta. Hammasta purren hyväksyimme tappiomme ja aloimme laatia strategioita näillä korteilla pelaamiseen. Tämän palstakesän teema on siis ollut maanparannus.

Olemme ottaneet savimaan selättämiseen avuksi maanparannuskasveja. Nämä kasvit muokkaavat maata juuristollaan ilmavammaksi ja tuovat siihen eloperäistä ainesta. Ne voivat sitoa maaperään typpeä ja jopa lannoittaa sitä. Valikoimme tätä tarkoitusta silmällä pitäen palstalle härkäpapua, hernettä, auringonkukkaa ja apiloita. Härkäpapu on ollut kesän yllättäjä! Kylvimme pavut niin jäykkään saveen, että olin varma, etteivät ne itäisi ollenkaan. Muutaman viikon päästä maasta alkoi kuitenkin nousta pieniä taimia. Kaikki siemenet itivät ja pavut ovat alkaneet pikkuhiljaa tuottamaan satoa. Olemme päässeet ensimmäisiä eriä jo maistelemaankin. Erilaiset härkäpapupohjaiset tuotteet ovat tulleet kasvissyöjälle vuosien varrella tutuksi, mutta tuoreita papuja en ollut saanut aiemmin käsiini. Härkäpavut ovat miellyttävän makuisia sellaisenaan. Olemme syöneet niitä aterioiden lisukkeena sekä esimerkiksi soijapavun korvikkeena aasialaishenkisissä ruoissa. Pavut ovat lunastaneet maullaan paikkansa palstalla myös tulevina kesinä.

Palstasta iso osa kasvaa tällä hetkellä pelkkää apilaa. Apila on maata parantavien ominaisuuksiensa lisäksi erinomainen mesikasvi pölyttäjille. Olemme pyrkineet huomioimaan pölyttäjät palstalla mahdollisimman hyvin. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vielä erillisen postauksen. On ollut ilahduttavaa nähdä, miten palsta on kesän aikana herännyt eloon ja kukat surisevat mehiläisiä. Kadun kylläkin hieman sitä, että kylvimme maahan monivuotista valkoapilaa. Valitsemalla yksivuotisen lajikkeen olisimme voineet välttyä tulevalta maan kääntämiseltä (ei hyvä pieneliöiden kannalta).

Olemme istuttaneet ravinteikkaan maaperän vaativat kasvit kohopenkkeihin. Ihastuin kohopenkin ideaan kovasti. Se on käytännöllinen ja luonnonmukainen keino viljellä haastavammalla maaperällä. Kohopenkit toimivat samalla periaatteella kuin komposti; penkkiin kerrostetaan kuiviketta ja eloperäistä ainesta. Päälle kasataan kerros multaa, johon kasvit istutetaan. Kerrosten kompostoituessa kohopenkki vapauttaa kasveille lämpöä ja ravinteita. Muutaman vuoden kuluessa penkki hajoaa mullaksi. Käytännöllistä ja ympäristöystävällistä! Kohopenkkien rakentamiseen löytyi useita hyviä ohjeita netistä. Teimme ensimmäiset penkit huolellisesti ohjeita noudattaen, viimeiset syntyivät melko luovasti soveltaen. Saimme upotettua penkkeihin käytännössä kaiken alkusavotassa syntyneen jätteen risuista ruohopaakkuihin. Olemme kasvattaneet penkeissä hyvällä menestyksellä esimerkiksi lehtikaalta, vahapapuja, herneitä ja erilaisia kukkia. 

Alku oli hankala, mutta tällä hetkellä tuntuu, että olemme päässeet niskan päälle. Odotan jo ensi vuotta, jolloin pääsemme näkemään, miten maanparannus on käytännössä onnistunut. Tänä kesänä on tullut tehtyä myös monia opettavaisia virheitä, joita en missään nimessä aio enää toistaa. Kesäkurpitsojen ja avomaankurkkujen joukkokuolema kirvelee edelleen. 

Palsta antaa niin paljon! Ulkona puuhastelu on itsessään maadoittavaa. Se virittää seuraamaan vuodenkiertoa ja säiden vaihtelua. Olen toivottanut ensimmäistä kertaa elämässäni myös sadepäivät ilolla tervetulleiksi. Haasteiden jälkeen jokainen onnistuminen on tuntunut pieneltä voitolta. Puhumattakaan siitä, miten hyvältä ruoka maistuu, kun sen matkaa on seurannut siemenestä lautaselle asti. Tästä on hyvä jatkaa kohti syyskylvöjä ja seuraavaa kesää. Jospa silloin saataisiin perunatkin omasta maasta.