Kun aurinko ei lämmitä

Alkukesä on ollut minulle aina erityistä aikaa. Vuodesta toiseen on yhtä ihmeellistä nähdä, miten talven taltuttama luonto räjähtää silmien edessä jälleen eloon. Aistit herkistyvät äärimmilleen, sydän yrittää tallettaa jokaisen hetken. Vuorollaan kukkivat tuomet, syreenit ja pihlajat kuljettavat tuoksullaan takaisin lapsuuden kesiin. Tänä vuonna kesä on hiipinyt luokseni varkain. Vietin loppukevään sumussa, jonka keskellä kesän merkit jäivät huomaamatta.

Viime vuosiin on mahtunut raskaita elämäntapahtumia, surua ja epävarmuutta tulevasta. Se, mikä ei tapa, on tehnyt ajoittain turraksi. Tunteet ovat jääneet jumiin. Ne ovat tuntuneet palana kurkussa, möykkynä rinnassa tai painona raajoissa. Uskon, että kyseessä on defenssi; mieleni on yrittänyt suojella itseään päästämällä vaikeita asioita tietoisuuteen pieni pala kerrallaan. Kun ympäröivä paine hellittää, sisälle koteloituneet tunteet pääsevät purkautumaan. Tänä keväänä on tuntunut siltä, että viimeisen kymmenen vuoden aikana sisälle hautautunut suru on etsinyt reittinsä pintaan. Olen ollut todella itkuinen ja uupunut, vaikka tässä hetkessä kaiken pitäisi olla suhteellisen hyvin. Staattinen vaihe on antanut kivulle tilaa.

Vähän aikaa sitten radiossa soi Egotripin Matkustaja. Olen kuullut kappaleen lukemattomia kertoja aiemminkin, mutta siinä hetkessä pysähdyin ensimmäistä kertaa aidosti kuuntelemaan. 

On olemassa asioita

Niin kipeitä ja vaikeita

Ettei niistä puhumalla selviä

Nämä rivit pukevat proosallisesti sanoiksi sen, mikä hetkittäin jyrää alleen. Jotkut asiat eivät kevene, vaikka niitä katsoisi mistä kulmasta. On olemassa surua, jonka terävimmän kärjen ainoastaan aika kykenee taittamaan. 

Yritän ottaa päivät ja tunnetilat vastaan sellaisina, kuin ne ovat. Nautin hyvistä päivistä ja onnellisista hetkistä. Niitäkin onneksi on. Kun suru ottaa vallan, suhtaudun itseeni tavallista armollisemmin. Suoritan vain välttämättömimmät velvollisuudet enkä pyri enempään. Olen oppinut luottamaan siihen, että parempia päiviä tulee vielä. Niin on aina ennenkin tullut. 

hyvinvointi mieli ajattelin-tanaan oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *