Meillä uusi vuosi lähti käyntiin vegaanihaasteen merkeissä. Olen itse ollut jo pitkään kasvissyöjä ensisijaisesti ympäristösyistä, mutta toisinaan on tuntunut hieman tekopyhältä käyttää edelleen esimerkiksi maitotuotteita niiden tuotannon ollessa vahvasti lihateollisuuteen kietoutunutta. En ota varsinaisesti paineita siitä, että minun tulisi olla täysin vegaani. Ruokavaliotani rajoittaa jo valmiiksi keliakia, ja pelkästään tämä yhdistettynä kasvissyöntiin tuottaa ajoittain haasteita esimerkiksi matkustellessa. (Eikä tarvitse välttämättä mennä Pohjois-Suomea kauemmaksi!) Toisaalta vaikka koenkin yksilönä tekemieni valintojen olevan merkityksellisiä, tiedostan sen, ettei maapallon pelastaminen ole yksin kenenkään harteilla. Tavoitteenani olisikin, että ruokavalioni olisi pääosin linjassa arvojeni kanssa. Ison kuvan ollessa kunnossa omatuntoni ei kolkuta, vaikka välillä söisinkin muutaman rivin Fazerin sinistä.

Miksi sitten kuukausi tiukkaa linjaa? Suurin kompastuskiveni arkisyömisessä on laiskuus ja syvälle juurtuneet tavat. Kuormittavissa elämänvaiheissa en jaksa miettiä syömisiä yhtään ja kuittaan ravinnontarpeen syömällä juustovoileipiä aamupalaksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Kuukausi on kuitenkin niin lyhyt aika, että sen ajaksi pystyn sitoutumaan noudattamaan tarkempaa ruokavaliota. Siihen mahtuu silti myös monta töiden jälkeistä kauppareissua, jolloin joudun väsyneenä ja nälkäisenä haastamaan ongelmanratkaisukykyäni miettiessäni vaihtoehtoa juustovoileiville ja proteiinipatukoille. Ehkä jotkut näistä vaihtoehdoista muistuvat mieleen myös tulevaisuudessa, kun mietin hyllyjen välissä, mitä tänään syötäisiin.

Tammikuuta on jäljellä enää muutama päivä. Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että vegaanihaaste on toiminut omalla kohdallani enemmän inspiraation lähteenä kuin haasteena sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun raamit syömiselle ovat olleet rajatummat, niiden sisällä on tullut kokeilleeksi kaikkea uutta. Olen maistellut vegaanisia suklaita, testannut kasvipohjaisia juustoja ja leiponut monenlaista marjapiirakoista mokkapaloihin, enkä rehellisesti koe joutuneeni tinkimään mistään. On tuntunut hyvältä tehdä monta kertaa päivässä arvojeni mukaisia valintoja. Yhtenä päivänä heitin ilmoille ajatuksen, että jatkaisin myös helmikuun samalla linjalla ja kävinkin tänään kaiken varalta ostamassa kaappiin purkin B12-vitamiinia. (B12-vitamiinia suositellaan lisäravinteeksi kaikille vegaanista ruokavaliota noudattaville, sillä sen pääasialliset lähteet ovat eläinkunnan tuotteita.)

Olen langennut tiettävästi kerran. Suihkussa käydessäni huomasin hierovani parasta aikaa hiuksiini hunajaa sisältävää hoitoainetta. Olen nukkunut yöni tästä huolimatta rauhassa, sillä koruttomasti puettuna hyönteisten hyvinvointi ei ole minulle kovin tärkeää. En halua aiheuttaa millekään elolliselle olennolle tarpeetonta kärsimystä, mutta kun kotona on käynnissä sokeritoukkien exodus, tuntuu samanaikaisesti tarpeettomalta vältellä kirvasta peräisin olevaa lisäainetta. Tiedostan kyllä, että etiikan näkökulmasta ajatteluni ei ole aukotonta, mutta tuskin jaksan jatkossakaan olla tässä suhteessa kovin tarkka.

Yhteenvetona voisin siis sanoa, että vegaanihaaste on osoittautunut odotettua helpommaksi ja hauskemmaksi kokeiluksi. Jos vegaanisen ruoan osuuden kasvattaminen ruokavaliossa on ollut mielessä, tässä on yksi kiva keino tutustua kasviperäisiin vaihtoehtoihin!