ÄITI, MUTTEI ÄIDILLINEN

Huomaan aina aika-ajoin asioita itsessäni, jotka eivät huuda äidillisyyttä. Tällöin myös rupean kyseenalaistamaan itseäni äitinä. Tiedän, että se on turhaa. Olen hyvä äiti, vaikka minusta ei sitä stereotyyppistä kotiäitiä saa tekemälläkään. En jaksa leikkiä tunteja lattialla ja saan tajuttoman päänsäryn jos joudun olemaan Jasperin kanssa useamman päivän kotona. Pahin pelkoni on, että päiväkodista soitetaan päivällä ja joudun hakemaan hänet kesken työpäivän kotiin. Sillä se tietää taas muutaman päivän kotona oloa, päänsärkyä ja mieheni harmiksi harvinaisen kiukkuista avopuolisoa.

Päiväkodissakin tuntuu olevan jonkinlainen harhaluulo, että saisin tehtyä töitä kotona, jos hoidan samalla Jasperia. Ainoastaan päiväunet voin käyttää työntekoon tai muihin juttuihin kun Jasperin vahtimiseen. Jasper on sen verran liikkuvainen, eikä järki päätä paina, joten häntä ei voi hetkeksikään jättää yksin. Jos Jasper ei saa huomiota, hän kiipeää olohuoneen pöydälle ja sieltä alastulo muistuttaa lähes joka kerta vapaapudotusta. Onneksi vapaapudotusta ei ole kuin 30 senttiä, mutta huuto siitä joka kerta kuitenkin saadaan. Jasper osaisi tulla kyllä alas nätisti, mutta jostain syystä sohvapöytä on ollut aina meillä tällainen vaaravyöhyke.

Meillä on ne tietyt asiat, mihin Jasper ei saa koskea tai kiivetä ja hän tietää sen. Kuitenkin, välillä löydän hänet istumasta sisustustakasta, joskus kiipeilemässä lasimaljakoiden päällä tai purkamassa imuria tuhannen palasiksi. Jasper on myös todella kiinnostunut tietokoneen johdosta ja aina jos se sattuu jäämään seinään kiinni, on hän salamana paikalla. Hän repii johtoa seinästä tai yrittää syödä sen. Viimeksi kun Jasper alkoi taas nakertamaan laturin piuhaa, totesin hänelle ”nyt irti siitä johdosta, se on satasen johto ja sitä et riko”. Mieheni seisoi vieressä ja katsoi minua hiljaa ja totesi: Joku olisi saattanut olla huolissaan, että lapsi saa sähköiskun – totta, joku olisi saattanut. Nämä on juuri niitä hetkiä, kun tunnen äidillisyyden hehkuvan minusta.

Olen pitkään tituleerannut itseäni huonoksi äidiksi, sillä äitiyteen liitetään vahvoja ennakkoluuloja asetetaan tavoitteet todella korkealle – kuinka olla hyvä äiti. Minä en jaksa ottaa stressiä äitinä olemista, se on asia joka on tullut aina luonnostaan minulta. Näin keskusteluja lukeneena ja muita kuunnelleena hyvä äiti on se, jolle äitiys on kaikki kaikessa. Kun perhe ja lapset ajavat kaiken muun edelle. Äiti saa olla se kävelevä zombi, kunhan hän on hyvä äiti. Hyvä äiti voi olla, vaikka sillä äidillä itsellään ei olisi asiat kovinkaan hyvin. Hyvä äitiys voi olla suorittamista ja arjen pyörittämistä samalla kaavalla yötä päivää. Mutta niin kauan, kuin se arki pyörii ja lapset hoidetaan tietyn tason mukaisesti, olet sinä hyvä äiti. Äitiys tuntuu olevan vain kilpailua toisten äitien kanssa. Kuka on ostanut kalleimmat kuravaatteet ja kuka on jaksanut panostaa eniten puolivuotis synttäreihin. Oikeasti, kuka edes järjestäät tälläisiä?! Se on arvostelua siitä, kuinka toinen äiti on huonompi kuin toinen, vain sillä perusteella, että hän antoi lapsen maistaa jäätelöä vuoden ikäisenä. En ymmärrä, miten kukaan äiti on nykymaailmassa järjissään.

Keskustelupalstoilla paremmat äidit tulevat esille hyvin, sillä heillä tuntuu olevan hirveä tarve neuvoa ja kommentoida muiden tekemisiä. He osaavat kertoa, miksi juuri teidän kengät vahingoittavat lapsen jalkoja, tai mitä vikaa ostamassasi talvihaalarissa on tai sitten he muistavat kommentoida sitä mitä annat lapsesi syödä. Olen sanonut itseäni keskustelupalstojen kauhuksi, sillä tiedän, että jos ikinä menisin ja jotain kommentoisin – saisin vuoden joukkolynkkauksen päälleni. Ehkä tästä syystä olen päätynyt vain lukemaan keskusteluja, en niinkään ottamaan niihin kantaa. Meillä on alusta asti tehty moni asia eri tavalla, kuin on suositeltu. Ja se on ollut ihan tietoinen päätös, enkä ole sillä halunnut lastani kohdella huonosti. Kaikki lapset ovat yksilöllisiä, eikä siis kaikki toimi kaikilla, mutta uskon, että tietyillä valinnoilla voi auttaa omaa elämää jatkossa.

En koe, että äitiys olisi minulle kaikki kaikessa. Minusta ei saa sitä täydellistä äitiä, joka uhraa elämänsä lapselleen. Rakastan Jasperia ylikaiken, mutta en halua omistaa elämääni hänelle. Äitiys on asia, mikä määrittää monesti meitä suuntaan tai toiseen. Äitinä oleminen luo ympärillesi tietynlaisia ennakkoluuloja, mutta onneksi meillä on mahdollisuus olla nykyään muutakin kuin äiti. Minulle tärkeää on työskentely ja itseni kehittäminen. Minulla on suunta elämässä johon pyrin, enkä anna lapsen viedä sitä minulta, vaan haluan mahduttaa sen samaan pakettiin. Haluan uskoa, että on mahdollisuus saada niin perhe kuin urakin. Tai oli kombo mikä tahansa, nykyään voidaan onneksi puljata omaa edellistä elämää tai tulevaisuuden haaveita perhe-elämään sopivaksi.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *