Miksi se äiti hermostuu?

”Minulla on kyllä todella pitkä pinna” ”Ei minua ainakaan alkanut hermostuttaa vielä tuo huuto” ”En ymmärrä miksi äidit hermostuvat heti lapsilleen, eihän se edes tehnyt mitään”. Shocking news! Äideillä – siis ihan jokaisella on tajuttoman pitkä pinna. Mutta vaikka hermot olisivat kuinka rautaiset tahansa, on näillä pienillä ihmisen aluilla olemassa aina takataskussa rautasaha, jolla hermot saadaan poikki. Kesäloman aikana on sosiaalisessa mediassa näkynyt paljon yllä olevaa kommentointia ja sitä myös kuulee niin rannalla kuin kaupassa.

Miksi äidit sitten menettävät hermot niin ”nopeasti”?
Minun hermojani on koeteltu kesäloman aikana enemmän kuin koko alkuvuonna. Ai miksi? Koska olen ollut 4 viikkoa 24/7 taaperon kanssa. Meidän rakkaan taaperon, joka käy päivän aikana kolme kertaa kaikki mahdolliset tunneskaalat läpi. Hävettääkö minua kun menetän hermoni? Hävettää tottakai. Minun tulisi olla se aikuinen, joka osaa olla rauhassa ja keskustella lapsen kanssa miksi näin ei saa käyttäytyä. Kuitenkin samaan aikaan kun lapseni alkaa huutaa ja kiljua, tekee minun mieli huutaa takaisin ja painua pihalle ovet paukkuen. Ainakin välillä – joskus onnistun olemaan se vastuullinen aikuinen, joka pystyy pitämään hermonsa. 

Kuvittele, että nukut yössä kuusi tuntia, heräät sen kuuden tunnin aikana 5 kertaa. Aamulla heräät ensimmäiseksi itkuun ja huutoon. Nouset väsyneenä ja kiukkuisena hakemaan itkevän lapsen sängystä, jonka jälkeen lähdette huudattamaan Kuormuri Leoa televisiosta. Lapsi ei ymmärrä hiljaisuuden päälle, joten koko aamupäivä on yhtä huutoa ja kiljumista leikin muodossa. Milloin poliisiauto ajaa pillit päällä, tai auto murskautuu junaradalle. Leikin ohessa vähän kiukutellaan nälän ja väsymyksen tunnetta, koska sitä ei vielä osata välttämättä sanoittaa. Ruokapöydässä heitellään ruokaa ikkunaan ja seiniin, koska tänään ei tehnyt mieli spagettia. Samalla huudetaan, koska on kuitenkin nälkä.

Kun iltapäivällä sitten lähdetään kaupungille, on äiti jo ihan valmis. Hermot on kestänyt yön heräämiset, aamun huutamiset ja aamupäivän ruokasodan. Kun lapsi kaupungilla päättää, että nyt ei muuten kiinnosta ja aloittaa huutoshow 1000 desibelin voimalla, ei välttämättä kaikilla äideillä enää ne hermot ole samassa iskussa kun aamulla. Äiti saattaa ärähtää lapselle, vaikka lapsi ei olisi siinä tilanteessa ollut ”erityisen hankala”. Se lapsi on ladannut tätä yöstä asti ja yöstä asti se äiti on venyttänyt hermojaan. Ulkopuolisen silmin voi näyttää siltä, että kahvilassa äiti selaa vain puhelinta, juo kahvia ja ärähtää kiukuttelevalle lapselle. Kahvikuppi saattaa kuitenkin olla päivän ensimmäinen ja viimeinen lämpimänä juotu, puhelimella olo tilanne hoitaa asioita. Lapselle ärähtäminen harvoin on juuri siitä tilanteesta, vaan sitä hermoa on venytetty jo pidemmän aikaa.

Tai kaupassa, jossa lapsi huutaa ja raivoaa. Ei auta rauhoittelu, ei virikkeet, ei kieltäminen. Siinä kun sitten itse yrität etsiä murohyllyä prismasta ja taas huuto on 1000 desibelin luokkaa saattaa tulla napakkaa tekstiä äidin suusta. Yksinkertaisesti päivässä on olemassa tietty määrä mitä ainakin omaan pääkoppaan mahtuu huutoa – ja kun se täyttyy katkeaa se rautainen hermo. 

Minulla itselläni menee hermot nopeammin kahvilassa tai ravintolassa ihan vaan siitä syystä, että se on joka kerta yksi ja sama murhenäytelmä, jossa viereisen pöydän seurue on Piltin peitossa. Ei auta, että tuntematon tulee sanomaan ”kyllä lapsen tulee kunnioittaa vanhempiaan” ”on kyllä jotain vikaa kasvatuksessa kun ei saada lasta kuriin”. Välillä tekisi mieli laittaa nämä kommentoijat kuukaudeksi kuuntelemaan tätä huutokonserttia niin yöllä kun päivällä ja katsoa, kuinka pitkälle se hermo venyy. Veikkaan, ettei se veny.

Olimme Jasperin kanssa viime viikon kahdestaan lomalla ja jo tiistaina olin sitä mieltä, että olisin valmis lähtemään töihin. Olemme heränneet Jasperin kanssa joka päivä vähän kuuden jälkeen ja puolen päivän aikaan minulla on jo tajuton päänsärky ja väsymys. En saanut siivottua tai viikattua pyykkejä koko viikkona, sillä Jasper joko yrittää vapaapudotusta yläkerrasta alakertaan kaiteen päältä tai hyppii pyykkien päällä kun niitä viikataan. Jo viikon jälkeen muistaa, miksi olin vuosi sitten onnellinen töihin paluusta ja sen tuomasta omasta ajasta. Olen huomattavasti parempi äiti, kun minun ei tarvitse olla kotiäiti. Ja se on ihan okei.

/Elina

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *