”Mutta lapsi tarvitsee äitiään”

En tiedä miksi, mutta olen törmännyt aiheeseen nyt vähän väliä sosiaalisessa mediassa – kuinka äidit potevat huonoa omaatuntoa siitä, että isä hoitaa lasta kun äiti on muutaman tunnin muualla. Oikeasti muutaman tunnin. Itse en tätä ymmärrä, sillä en osaa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että mieheni olisi lapsemme kanssa. Jasper on meidän lapsemme, ei yksinään minun. Meillä molemmilla on velvollisuus häntä hoitaa ja antaa aikaa, vaikkakin monesti  äiti on se, joka lapsen kanssa jää kotiin. Minä olen aina ollut huono ottamaan omaa aikaa, sillä en oikein tiedä mihin menisin ja toisekseen viihdyn kotona. Syksyllä aloitin kuitenkin joogassa käynnin, joka oli yksi parhaista päätöksistäni vähään aikaan. Se hiljaisuus, missä saat olla koko tunnin ajan, on jotain aivan uskomatonta. Ja tulee meidän Duracell-pupun kanssa tarpeeseen silloin tällöon.

Olemme keskustelleet mieheni kanssa kuinka pitäisimme perhevapaat jos meille toinen lapsi jossain vaiheessa ilmestyisi. Jasperin kanssa minä olin kotona vuoden ja mieheni käytti vapaansa nyt vuoden vaihteessa. Olen ehdottanut, että en pitäisi kaikkia vanhempainvapaita, vaan palaisin töihin aikaisemmin ja hän jäisi lapsen kanssa kotiin. Ja silloin mieheni sanoi sen maagisen lauseen: lapsi tarvitsee äitiään. Ja joka kerta lause nostattaa niskavillat pystyyn. Itse olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee äitiä, mutta myös isää. Lapselle ei ole merkitystä kumpi on kotona, kunhan hänellä on hyvä ja turvallinen olla. Tokaisinkin miehelleni kyseiseen lauseeseen: ”niin, että ne yksinhuoltaja isätkin vuokraavat lapselleen vuodeksi äidin”.

Jos molemmat pitäisivät vanhempainvapaista pätkät, pääsisi lapsi luomaan molempiin vanhempiin suhdetta heti.Vaikka se, että toinen ei pitäisi vapaita ei kylläkään vaikuta mielestäni suhteen muodostumiseen. Meillä Jasper on ihan yhtä riippuvainen isästään kuin äidistä, vaikka mieheni ei isyysvapaita vauvavuonna juuri pitänytkään. Mieheni kun tulee töistä, unohtuu äiti samantien ja Jasper ryntää hirveää vauhtia ovelle vastaan. Meillä äiti- ja isäpäiviä on ihan yhtä paljon. Välillä aamupäivällä ei kelpaa kuin isä ja iltapäivällä taas juostaan äidin perässä.

Isä ja äiti myös pystyvät monesti tarjoamaan lapselleen eri asioita, ainakin meillä. Meillä minä olen ehkä parempi opettamaan ja mieheni leikkimään. Minulta leikki ei vaan yksinkertaisesti luonnistu, enkä osaa lähteä siihen mukaan. En pidä pulkkamäessä olosta tai kirjojen lukemisesta – mutta onneksi mieheni pitää. Hän jaksaa lukea Jasperin kanssa kirjoja, laskea mäkeä tai tehdä lumiukkoja. Samalla minä valokuvailen vieressä ja katson kun perheeni pyörii onnellisena hangessa. Molempien ei tarvitse pitää samoista asioita tai osata samoja asioita. Minun kanssani Jasper laittaa näppärästi pyykit koneeseen ja koneen päälle. Hän pitää auttamisesta ja siitä, että saa osallistua kodinaskareihin. Minulla riittää paremmin hermot tällaiseen, kuin miehelläni. Ja järjestely sopii meidän perheelle oikein hyvin.

Vaikka välillä kysyn mieltäni, että pärjäätkö jos käyn kaupassa, en tarkoita sillä sitä, ettei hän pärjäisi. Lähinnä se on kysymys, että voinko käydä / onko jotain mitä tarvitsee saada tehtyä ennen kuin menen. En ole koskaan ajatellut, ettei mieheni pärjäisi Jasperin kanssa. Joten, podenko huonoa omaatuntoa, jos otan aikaa itselleni? En, eikä pitäisi kenenkään muukaan. Isä on vanhempi siinä missä äitikin, eikä kumpikaan ole tärkeämmässä roolissa. 

/Elina

Kommentit (1)
  1. Moikka! Lisäsin sun blogin oman blogini ”somessa seuraan” kohtaan, jos se ei ole sinulle ok, ilmoitathan minulle!💜

    http://jasukuvaa.blogspot.com/

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *