Blogipiireissä ei paljon kielellä kerskailla. Päivän asut, treenivinkit ja ruokakuvat ovat paljon tärkeämpiä kuin yhdyssanat ja oman äidinkielen varjeleminen. Suosituimpien bloggaajien teksteissä on valtavasti ihmeellisiä, englanninkielestä tulleita trendisanoja ja monilla on todellisia vaikeuksia yhdyssanojen kanssa. Välimerkit on heitetty tekstin sekaan tunteella, eikä erisnimien oikeinkirjoituskaan ole ihan niin justiinsa. Ennen kuin minusta tuli tällainen yliväsynyt ihmisraunio, […]

Tommi K kirjoitti pari päivää sitten ihanan postauksen siitä, kuinka hän pystyy rauhallisen tyttärensä kanssa käymään ravintolassa lounaalla, ruokaostoksilla ja jopa PARTURISSA. Tommin söpöläinen nimittäin hymyilee kauniisti joka paikassa ja pysyy tyytyväisenä parin leipäpalan avulla.  Luin juttua huvittuneena ja mietin tilanteita, joihin olen oman, huomattavasti lämminverisemmän, kääpiöni kanssa joutunut. Poika on nyt pahimmassa uhmaiässä ja […]

Minusta ei pitänyt koskaan tulla yrittäjää. Nuorempana pidin yrittäjiä aina hieman vajaaälyisinä. Kuka hullu nyt luopuisi säännöllisistä työajoista, vapaista viikonlopuista ja pitkistä kesälomista vapaaehtoisesti? Kaikki muuttui, kun lähdin Italiaan vaihto-oppilaaksi. Isäntäperheeni isällä oli vaateliike, silloisen poikaystäväni perhe omisti tehtaan, parhaan ystäväni isällä oli autokorjaamo ja viikonloppuisin hengailimme mukavien veljesten omistamassa kuppilassa. En enää nähnytkään yrittämistä […]

  Tuntuu, että nykyään kaikki, mikä liittyy hyvinvointiin, on muotia. Hyvä olo tulee noudattamalla tarkoin jotain dieettiä, se voi tulla treenaamalla suunnitelmallisesti, ja sen voi saavuttaa popsimalla ravintolisiä purkista. Ai niin, ja tietty hyvinvoiva ihminen keskittyy elämässään kotinsa sisustukseen ja itsensä pukemiseen.   Minua nykyinen hyvinvointibuumi ärsyttää yli kaiken. Se on tuntunut menneen hieman yli. Tuntuu […]

  En ole koskaan erityisemmin pitänyt ostoskeskuksista. Ne ovat mielestäni olleet aina maailman paras anestesialääke, ostoskeskuksessa ollessaan sitä kun sukeltaa ihan omaan kaupalliseen maailmaansa. Luonnon äänten tilalla on äänimainontaa tai shoppailumusiikkia, lasten huudot kaikuvat epämiellyttävällä tavalla ja vartijat näyttävät epäystävällisiltä. Kun on viettänyt päivän ostoskeskusympäristössä, luonnonvalo tuntuu kirkkaalta ja ulkoilma tukalalta. Ostoskeskusten sietokykyni on (sattuneesta […]

Olen pitänyt täällä Lilyssä La Vita Mia -nimistä blogia tammikuusta saakka, mutta viime viikolla päätin Lilyn uudistuksen yhteydessä poistaa blogini täältä virtuaalitodellisuudesta kokonaan. Taisin olla vähän tyhmä. Minulla oli jo monta seuraajaa ja monet juttuni saivat aikaan keskustelua. Olin kuitenkin kirjoittanut melkein anonyymisti pitkään, ja välillä nostin esiin sellaisia aiheita, joista en välttämättä haluaisi asiakkaidemme […]

  Kun viimeksi sain nukkua koko yön putkeen, oli 24.12.2010. Nukkuminen oli ison mahan kanssa hieman hankalaa ja vessassa piti ravata vähän väliä, mutta sain LEVÄTÄ. Minulla ja miehellä oli sopimus, että koiran aamulenkit olivat hänen hommansa, koska minä en ole koskaan sietänyt aikaisia aamuherätyksiä. Sitten (vuorokauden hereilläolon jälkeen) meille syntyi vauva ja sainkin yhtäkkiä […]

  Näin elämä on minua vienyt: 1-vuotiaana minä menin perhepäivähoitoon. Siellä opin käymään potalla. Minulla oli kaveri nimeltä Jukka-Pekka, jonka kanssa minun piti      mennä naimisiin. 3-vuotiaana matkustin äitini ja siskoni kanssa Marokkoon. Ratsastin kamelilla ja minulla tarttui kananluu kurkkuun. 7-vuotiaana menin kouluun. Opin lukemaan. Sain hamsterin, jonka nimeksi annoin Lotta Pompsis. Kuvasin Lottaa usein videokameralla, […]

Käytin juuri puolitoista tuntia ensimmäisen pitkän blogipostauksen tekemiseen, mutta se katosi, kun olin lisäämässä kuvaani. Enkä tietenkään ollut tallentanut sitä mihinkään.  Tämä on kuitenkin uusi palstani. La Vita Mia on nyt A modo mio. Tällä palstalla en ole enää anonyymi yrittäjä, vaan avoin pizzerianpitäjä. Kirjoitan siitä joskus toiste lisää. Salla tässä hei.