Haluan poikaystävän.

 

Minä haluan poikaystävän. Sellaisen, jonka kanssa voi käydä kivassa kahvilassa keskustelemassa elämästä ja jonka voi pyytää vaateostoksille mukaan makutuomariksi. Poikaystävän, joka ei loukkaannu höpsöistä jutuistani ja joka kertoo minulle omia, hiukan ronskeja juttujaan. Haluan ystävän, joka ei tiedä mitään raskauskiloista, äitiydestä tai kuukautisista ja joka ei tiuski minulle, jos joku on mennyt hänen elämässään pieleen.

 

On minulla onneksi muutama poikaystävä ollut. Yhden kanssa minä katselin Tarantinon elokuvia, kun hänen äitinsä ei ollut kotona. Toisen kanssa kävelin kaikki Jyväskylän metsät läpi kirjallisuudesta keskustellen. Kolmannen kanssa otin aurinkoa järven rannalla. Kaikkien poikaystävieni kanssa minulla oli hurjan hauskaa, mutta he ovat aina siirtyneet taka-alalle, kun olen rakastunut.

Niin, poikaystävät ja Poikaystävä eivät välttämättä olisi tulleet toimeen keskenään. Eikä hiljalleen syttyvä, vielä epävarma rakkaus tykkää siitä, että katsellaan elokuvia toisen poikaystävän luona. Eihän kenenkään pään sisälle voi sukeltaa, ehkä sillä onkin tunteita.

 

 

Nyt minua harmittaa. Poikaystävä olisi kiva. Haluaisin välillä vetää henkeä jonkun sellaisen kanssa, joka ei koskaan tule ymmärtämään minun elämästäni mitään. Voisimme käydä yhdessä juoksulenkillä, elokuvissa (katsomassa ranskalaisia tai espanjalaisia draamoja) ja jakaa kirjasuosituksia. Me voisimme lähettää toisillemme kannustavia tekstiviestejä ja nauraa toistemme yllättäville elämänkäänteille. 

Se olisi ihanaa… Mutta voiko naimisissa oleva perheenäiti vielä joskus löytää poikaystävän?

 

 

 

 

 

Kuvat:

http://wac.450f.edgecastcdn.net/80450F/easy1001.com/files/2012/09/Men-and-Women.jpg

http://everydayfeminism.com/wp-content/uploads/2013/02/man-woman-friends.jpg

http://acculturated.com/wp-content/uploads/2013/01/friends-maion.jpg

http://images.jagran.com/friend-th-25-7-2012.jpg