Leipätyössä

Minä myyn työkseni pizzaa, leipää, kahvia, salaatteja, antipastolautasia ja muita ihania herkkuja. Olen tehnyt sitä jo aika kauan, sillä lähes koko opiskeluajan työskentelin ravintoloissa ja kahviloissa. Olen myös aina ollut innokas leipuri (en niinkään kokkailija). Minun on ollut tapana ryhtyä leipomaan suklaakakkua iltakymmeneltä, taitella aitoja ranskalaisia voisarvia aamuneljään saakka ja etsiä yökaudet täydellistä täytekakkureseptiä. 

Viime aikoina kokkaaminen ei ole kuitenkaan kauheasti inspiroinut, vaikka se kiinnostaakin minua edelleen. Kun leipätyökseen tekee leipätyötä, ei enää huvita treffata taikinoita kotona. Kovalevy on täynnä. Nykyään sen sijaan, että alkaisin leipoa suklaakakkua iltakymmeneltä, juon kupillisen kuumaa kaakaota. 

”Suutarin lapsella ei ole kenkiä”, sanotaan, ja se taitaa pitää paikkansa. Keittiömestari menee työvuoron jälkeen ostamaan itselleen Subin ja liikunnanopettaja viettää illat kotisohvalla. Minä työskentelin kerran puoli vuotta donitsikahvilassa, enkä ole sen koommin syönyt yhtäkään donitsia.