Minä Turkulainen bloggari yritän vähän fiilistellä tässä näitä oikein kirjoitus sääntöjä…

Blogipiireissä ei paljon kielellä kerskailla. Päivän asut, treenivinkit ja ruokakuvat ovat paljon tärkeämpiä kuin yhdyssanat ja oman äidinkielen varjeleminen. Suosituimpien bloggaajien teksteissä on valtavasti ihmeellisiä, englanninkielestä tulleita trendisanoja ja monilla on todellisia vaikeuksia yhdyssanojen kanssa. Välimerkit on heitetty tekstin sekaan tunteella, eikä erisnimien oikeinkirjoituskaan ole ihan niin justiinsa.

Ennen kuin minusta tuli tällainen yliväsynyt ihmisraunio, jollainen minä nyt olen, minulla oli tapana ahmia kaunokirjallisuutta. Luin Saarikoskea, Kafkaa ja Hotakaista, rakastin Gavaldaa, seikkailin kirjastoissa ja antikvariaateissa nuuhkimassa vanhojen kirjojen tuoksua. Kun vielä olin nuori ja saamaton, saatoin lukea jopa kirjan päivässä.

Silloin kirjoitin myös itse paljon. Tekstini olivat intensiivisiä, loogisia ja monivivahteisia. Ne olivat täynnä erilaisia adjektiiveja ja nokkelia sanavalintoja. Elämässäni ei tapahtunut juuri mitään, mutta päässäni tapahtui sitäkin enemmän. Nyt, kun elämässäni tapahtuu paljon, tekstini ovat köyhiä ja sekavia. Minulla on myös vaikeuksia kielenhuollon kanssa. Joskus joudun todella miettimään, tuleeko johonkin kohtaan pilkku vai ei. En osaa myöskään enää sijoittaa repliikkejä tekstiin enkä ole ihan varma, ovatko kaikki käyttämäni sanat oikeasti suomea.

On olemassa valtavasti erilaisia kirjoitusoppaita, mutta jos lukeminen on elämäntapa, niitä ei tarvitse mihinkään. Jollain oudolla tavalla kaikki kielioppisäännöt imeytyvät laadukkaasta kaunokirjallisuudesta myös omaan selkärankaan. Valitettavasti näin käy myös monien muiden tekstien huonolle kielelle: kun käyttää kaiken aikansa huonosti kirjoitettujen tekstien lukemiseen, alkaa ennen pitkää itsekin kirjoittaa huonosti.

Viime päivinä on paljon keskusteltu siitä, mitä ja miten blogeissa saa mainostaa, mutta minusta olisi tärkeää puhua myös siitä, miten bloggaajat asioista kirjoittavat. Bloggaajilla on nimittäin nykyään todella suuri rooli äidinkielemme säilyttämisessä ja varjelemisessa. Minusta ainakin bloggaajille, jotka saavat kirjoittelustaan palkkaa, tulisi järjestää jokin yhteinen kielenhuollon kurssi. Me yliväsyneet unettomien taaperoiden pilkunnussijaäidit voisimme sitten ehkä rentoutua myös blogien äärellä ja kirjoittaa itsekin joskus jotain oikein.