Olin Eevalla

image.jpg

 

Kun lempparibloggaajani Eeva pari kuukautta sitten kyseli sähköpostiosoitettani, minä olin ihan varma, että hän oli vähintäänkin löytänyt pizzastaan muurahaisen ja halusi tehdä siitä reklamaation. Mutta sitten sainkin viestin, jossa Eeva kutsui minut kotiinsa muiden turkulaisbloggareiden kanssa. Olin otettu, koska eihän tätä blogia lue KUKAAN… Ehkä Eeva aavisti, että minut kannattaisi kutsua, koska toisin mukanani pizzaa. Ruokabloggari siis säästyi kokkaukselta. 

Meillä oli kiva ilta. Istuimme Eevan hienon sohvapöydän ympärillä rupattelemassa ja rapsuttelemassa ihanaa Lassi-koiraa aamukolmeen saakka. Eevan lisäksi tutustuin siroon ja suloiseen Cocoon, sielukkaaseen Suviin, tyylikkääseen Tiinaan, erityisiin Einoon ja Ottoon. Kaikki vaikuttivat tosi sympaattisilta tyypeiltä, ja harmittaa, kun ajattelen, että tuskin enää kohtaamme yhtä rennoissa merkeissä. 

Eevan koti oli kaunis, ihan niin kuin kuvissa. Eeva oli kaunis, kauniimpi kuin kuvissa. 

 

image.jpg

 

Illan aikana sain selville muun muassa, että:

-Suomenruotsalaisten ja suomenkielisten välillä on oikeasti kuilu

-Eevan kotona on kaunista myös vessassa

-Uuden työntekijän voi rekrytoida illanistujaisissa

Join ihan liikaa keskinkertaista punaviiniä ja sain päänsäryn. Jotenkin minä aina unohdan, etten voi juoda alle kaksikymmentä euroa maksavia viinejä… Sain samaista viiniä kotiinviemisiksikin. Ruuanlaittoon se sopii varmaan hyvin. 

Kiitos mukavasta illasta bloggaaja-ihmiset. Toivottavasti kohtaamme vielä joskus. 

 

image.jpg

 

 

 

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä

Äitikin on ihminen

 

Kuva 2.jpg

 

Olen monta kertaa miettinyt, mitähän nyt tekisin, jos en olisi tullut kolme vuotta sitten äidiksi. Olisinko matkustellut enemmän? Olisinko nainut saman miehen? Olisinko maisteri? Olisinko kirjoittanut romaanin? Olisinko matkustanut Australiaan? Olisinko vaihtanut pääainetta? Olisiko minusta tullut yrittäjää?

Minusta ei silti tunnu yhtään siltä, että olisin jättänyt jotain tekemättä lapsen takia. Päinvastoin. Olen tehnyt paljon enemmän, mutta aivan erilaisia asioita kuin olin alunperin ajatellut. Olen löytänyt itsestäni seikkailijan. Sen sijaan, että olisin juossut vauvauinneissa ja muskareissa, olen juossut lapsen kanssa pankeissa ja rahoituslaitoksissa. Hän on ollut mukanamme vuokrasopimusneuvotteluissa ja suunnittelupalavereissa. Olen lukenut tenttiin lapsen päiväunien aikana ja kirjoittanut kandityöni valmiiksi hänen yöuniensa aikana. Mielikuvitukseni on vilkkaampi kuin nuorempana, vaikka kärsinkin jatkuvasta univajeesta.

kuva_4_0.jpg

Projektit etenevät vauhdilla, mutta lapsi pakottaa välillä pysähtymään. Hänen kanssaan on ulkoiltava, ruokailtava säännöllisesti ja keskityttävä rakentamaan legotorneja. Lapsen kanssa on pakko olla tehokas. Yksityiskohdat jäävät taka-alalle ja mieli täyttyy suurista kokonaisuuksista. Uskon, että juuri lapsen ansiosta minä olen pysynyt suhteellisen täysjärkisenä, vaikka olenkin viime vuodet vain juossut paikasta toiseen.

Silti moni tuntuu lykkäävän unelmiaan, koska lapset ovat pieniä. ”Lapset ovat pieniä vain kerran”, sanotaan. Lapsen vauva-ajasta pitäisi vain pysähtyä nauttimaan. Minustakin on ollut kiehtovaa seurata, kuinka lapsi kehittyy, kuinka oma pienokainen oppii hymyilemään, syömään ja kävelemään. Kuinka lapsen suusta alkaa tulla hassuja sanoja ja ajatuksia. Mutta eikö samalla ehdi tehdä mitään muuta?

Äiti on maailman paras tehtävä, mutta äiti on muutakin kuin äiti. Äiti on nainen, ihminen. Äitiys ei pääty koskaan, toisin kuin monet muut asiat elämässä. Monet kuuluisat näyttelijät ovat äitejä, trapetsitaiteilija voi olla äiti, presidentti on äiti. 

Minä olen äiti.  

 

img_3286.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Raha