Syysajatuksia
Minulla on ollut jo kaksi viikkoa monta eri tekstiä luonnokset-kansiossa lojumassa. En vain koskaan saa niitä valmiiksi, koska lapsi herää kesken päiväunien, koska kuvat ovat toisella koneella, koska mieleen pulpahtaa uusi ajatus toisesta tekstistä… Ajattelen aina, että huomenna, vaikka pitäisi ajatella, että nyt. Mutta ajatukset eivät kulje aina samoilla raiteilla. Ei nyt voi ajatella samalla tavalla kuin eilen. Tänään en osaa palata Italian-matkani tunnelmiin, joista lupasin viime postauksessani kertoa. En voi, koska nyt on jo syksy.
Syksy on ihanaa aikaa, mutta se saa minut hieman surumieliseksi. Olen tehnyt pitkiä työpäiviä, ja joka ilta, kun kävelen töistä kotiin, on jo pimeää. Ostoskeskus muuttuu iltakuuden jälkeen autioksi, kadulla vastaan kävelee vain muutama onneton laitapuolen kulkija. Olen sairastunut flunssaan, mutta en voi sairastaa. Juon finrexiniä, se helpottaa.
Olen käynyt aika paljon salilla ja alkanut syödä aamupalaksi puuroa. Yhtenä aamuna laitoin siihen jopa raejuustoa. Olen kuvannut aamupalojan instagramiin (@sapuli). Olen käynyt kehonkoostumusmittauksessa ja ostanut uusia treenivaatteita. Huomenna personal trainer tekee minulle kuntosaliohjelman. Lihasmassani on lisääntynyt viimeisten kuukausien aikana noin seitsemän kiloa. Kaikki toitottavat: ”Skinny girls look good in clothes, fit girls look good naked”. Niin, mutta tässä on yksi pulma: vaatteet on valmistettu laihoille tytöille. Haba ei mahdu hihaan, eikä pakaralihaksille ole tilaa farkuissa. Meidän lihaksikkaiden on siis kuljettava rumissa vaatteissa tai alasti.
Olo on hyvä, mutta tiedän jo nyt, että jaksan kuntosaliharjoittelua ehkä vain tämän pimeän vuodenajan yli. Keväällä tekee taas mieli olla kevyt ja kestävä, juoksennella ympäri kaupunkia ja hengittää heräilevää luontoa.
Elämässä on kausia. Nyt on välikausi. Sen takia kaikki ehkä tuntuu jäävän kesken. Palaan pian kuvin ja ajatuksin.
