Saako naisella olla iso haba?
Minulla on naiseksi aika suuret lihakset. Erityisesti käsivarteni ja sääreni ovat lihaksikkaat. Luulen, että saan syyttää tästä 11 vuotta vanhempaa veljeäni, joka opetti minut vetämään leukoja ollessani neljävuotias… Tai Peppi Pitkätossua, jonka innoittamana leikin maailman vahvinta tyttöä ja nostelin penkkejä päiväkodissa. Geenejä en ainakaan voi syyttää, koska isäni ja äitini eivät ole koskaan olleet mitään lihaskimppuja.
En ole koskaan harrastanut kehonrakennusta enkä painonnostoa, mutta lihakseni ovat silti aina olleet isot. Nuorempana kärsin siitä. Näytin langanlaihojen tanssikavereideni rinnalla kumparelaskijalta. En osannut nauttia siitä, että voimakkailla lihaksillani jaksoin hypätä kovaa ja korkemmalle. Tunsin itseni kömpelöksi. En löytänyt istuvia farkkuja kaupasta, enkä halunnut käyttää hameita.
Nykyään olen hyväksynyt itseni. Sääreni eivät tule koskaan olemaan kapeat, vaan korkeintaan timmit. Minulla tulee aina olemaan iso hauis ja näkyvät vatsalihakset. Käytän mielelläni mekkoja ja avoimia toppeja, vaikka lihakseni näkyisivätkin niissä hyvin. Viime aikoina olenkin saanut kuulla paljon isoista hauksistani. Ystävättäreni sanoo, että minun pitää osallistua Suomen vahvin mies -kisoihin ja uusi työntekijämme tökkii käsivarttani viisi kertaa päivässä.
Minua naurattaa. Eikö naisella saisi olla näkyviä lihaksia? Ovatko he sittenkin vain kateellisia? Voiko kukaan naispuolinen oikeasti haluta yhtä ison haban?
Tiedän. Ei se nyt niin iso ole… Mutta jos nostelisin säännöllisesti painoja, olisi se kolme kertaa näin iso.
