Suhteeni ruokaan.
Minä rakastan ruokaa. Parsakaalia, pinaattia, rucolaa ja jääsalaattia. Uusia perunoita, retiisejä ja porkkanoita. Munakoisoa, paprikaa, kirsikkatomaatteja ja kesäkurpitsaa. Oikein paistettua naudanlihapihviä, uunissa kokonaisena kypsennettyä luomukanaa, karitsanlihavartaita, mieheni tekemää lihapataa ja anoppini laittamia kotletteja. Oikein keitettyä pastaa, johon on sekoitettu hyvä kastike. Hyvää sushia wasabin kera. Basmatiriisiä ja tulistakin tulisempaa windaloota. Uunituoretta pullaa, rapeakuorista vehnäleipää, napolilaista pizzaa, aitoa ranskalaista patonkia ja voilta maistuvia sarvia. Voisin elää jogurttijäätelöllä ja mansikkasorbetilla, vesimelonilla ja kookoksella. En voisi elää ilman parmesaania, gorgozolaa ja pecorinoa. Ai niin, enkä ilman voita, jossa on merisuolakiteitä. Joulu ei tuntuisi miltään ilman panettonea eikä pääsiäinen ole pääsiäinen ilman Mignon-munia.
En voi sanoa rakastavani ruoanlaittoa. Enemmän nautin siitä, kun joku toinen tarjoaa minulle itse tekemiään ruokia. Leipominen on minun juttuni, erityisesti pulla (olen opettanut yhden italialaisen pikkukylän leipomaan sitä). Eniten pidän kuitenkin leipomisesta siitä, kun saan syödä leipomuksiani. Parasta on leipoa suklaatorttu ja syödä se kokonaan itse, vaikka on toisillekin ihana leipoa.
Jos minulla on nälkä, en mieti, että syönpäs nyt jotain vatsani täytteeksi. En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka tyydyttävät nälkänsä teollisilla kolmioleivillä ja sipseillä. Minulle on tärkeää, että ruokani on tehty alkuperäisistä aineksista, koska eron maistaa. Inhoan esansseja, erityisesti kirsikka-sellaista. Inhoan myös sitä, kun ruokalistassa lukee pasta carbonara, joka ei sitten olekaan pasta alla carbonara, vaan kinkku-kermapasta. En käsitä, kuinka joku voi pistää hedelmiä suolaisen ruokaan. Erityisen paljon minua vihastuttaa (säilyke)ananas, johon olen esimerkiksi koulun ruokalassa törmännyt ihan liian moneen suolaiseen ruokaan yhdistettynä. En erityisemmin pidä seisovista pöydistä, koska minulle on tärkeää, että ruoka on aseteltu lautaselleni nätisti. Enkä sitä paitsi koskaan söisi salaattia ja lämmintä ruokaa samalta lautaselta. Joskus tykkään syödä Hesellä tai Mäkkärissä. Useimmiten silloin, kun olen ollut mahataudissa. Terveellistä ja maukasta pikaruokaa on tosi vaikea löytää. Minusta olisi ihanaa, jos täälläkin myytäisiin kadulla kuumia kastanjoita ja friteerattuja riisipalleroita. Kävisin mielelläni kahvilassa aamupalalla, jos tarjolla olisi muunlaisia voisarvia kuin niitä, joita saa ostaa pakasteina tukusta. Söisin useammin ravintolassa, jos kokisin olevani tervetullut myös pienen lapsen kanssa.
Minulle syöminen on nautinto, enkä koskaan (muuten kuin kohteliaisuussyistä) syö ruokaa, josta en pidä. Minusta on ihanaa tuntea tryffelin huumaava maku koko kehossa ja haukata pala rapeaa leipää. En tykkää syödä yksin (muuta kuin jäätelöä tai vesimelonia, koska niitä en halua jakaa kenenkään kanssa). Kutsun mielelläni kavereita syömään pitkää illallista. Minä myös puhun mielelläni ruoasta, mutta en laske koskaan kaloreita. Minulle on tärkeää, että syömisen jälkeen on hyvä olo. Olen sitä mieltä, että jos ruoka on hyvää, sitä pitää olla riittävästi.
Tänään olen syönyt: saaristolaisleipää ranskalaisen voin kera, mieheni leipomia sitruunapiiraita cappuccinon kera, palan neljän juuston pizzaa, italialaista jäätelöä ja wasabiherneitä. Mieheni on keittämässä juuri pastaa aglio, olio e peperoncino. Taidanpa juoda sen kanssa lasillisen punaviiniä.
