Taisin olla vähän tyhmä

Olen pitänyt täällä Lilyssä La Vita Mia -nimistä blogia tammikuusta saakka, mutta viime viikolla päätin Lilyn uudistuksen yhteydessä poistaa blogini täältä virtuaalitodellisuudesta kokonaan. Taisin olla vähän tyhmä. Minulla oli jo monta seuraajaa ja monet juttuni saivat aikaan keskustelua. Olin kuitenkin kirjoittanut melkein anonyymisti pitkään, ja välillä nostin esiin sellaisia aiheita, joista en välttämättä haluaisi asiakkaidemme lukevan. Minulla ei henkilökohtaisesti ole oikeastaan mitään tabuja, mutta koska olen luonteeltani töksäyttelevää tyyppiä, en mielelläni kirjoita ihan kaikesta omalla nimelläni. Minulla kun on kokemusta siitä, että joku kuitenkin aina ymmärtää mielipiteeni väärin ja vetää turhan monta hernettä nenään…

Näin kävi esimerkiksi viime vuonna, kun olimme perustaneet uuden italialaisen pizzeriamme. Kirjoitin yrittäjäblogiin siitä, kuinka epäluuloisia asiakkaat olivat erilaisia tuotteitamme kohtaan. He vaelsivat vitriinimme ohi ja menivät sankoin joukoin syömään eineslihapullia (niitä kun saa eräässä paikassa syödä kiinteään hintaan niin paljon kuin haluaa). Kirjoituksessani ihmettelin sitä, miksi suomalaiset asiakkaat menevät ravintolaan syömään samoja teollisia puolivalmisteita, joita lämmitävät koti-mikroissaankin. Jutun otsikko oli Koiranruokakansa. Minua alettiin verrata Berlusconiin ja jouduimme erään iltapäivälehden lööppiin (tietysti ihan hyvä mainos sekin, mutta hieman vääränlainen).

Kirjoittaessani erilaisia yliopistotehtäviä ja blogeja, olen huomannut, että ihmisiltä puuttuu harvinaisen usein kyky ymmärtää ironiaa. Minusta itselleen on osattava nauraa ja asioista on voitava keskustella rakentavasti. Jos jollakin on mielipide, olisi hyvä miettiä, mistä tämä mielipide kumpuaa, eikä loukkaantua ja alkaa ylpistelemään. Minä olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että me suomalaiset olemme koiranruokakansaa. Jos esimerkiksi katsoo sitä, millä tavalla ja millaisista aineksista kouluruoka valmistetaan, on mielipiteeni helppo ymmärtää. Ai niin, mutta eihän suomalaista kouluruokaa saa kritisoida… Kouluruoka on pyhä.

Mutta tämän kirjoituksen ei ollut tarkoitus käsitellä sitä, miten me täällä Suomessa syömme, vaan sitä, kuinka tyhmä minä olen. Olisin voinut ihan helposti jättää blogin nimen ennalleen ja poistaa vain entiset juttuni. Näin te kaikki lukijat (jos teitä vielä on), olisitte pysyneet kärryillä. No, toivottavasti teitä vielä on siellä. Juttuja kun on mukavampi kirjoittaa, kun tietää jonkun lukevan niitä…