Tarvitaanko tabuja?

 

Kaikki minut oikeassakin elämässä tuntevat tietävät, etten ole mikään kovin hienovarainen tyyppi. Minä töksäyttelen kaikenlaista, eikä minua nolota puhua oikeastaan mistään. Edellisessä blogissani kirjoitin avoimesti niin sanotuista tabuaiheista, kuten siitä, että käytän kuukautiskuppia.

Kuukautiset ovat mielestäni esimerkki aiheesta, joka on länsimaisessa kulttuurissa tabu, vaikka ne kuuluvatkin jokaisen terveen naisen elämään joka puolella maapalloa. Kuukautisvuoto on mainoksissa sinistä ja nuoria naisia nolottaa ostaa kuukautissiteitä. Yksi lapsuudenystäväni vei käytetyt kuukautissuojat läheisen leikkupuiston roskikseen, koska häntä nolotti laittaa ne roskakoriin omassa kodissaan. Japanilainen vaihto-oppilas, joka asui vuoden meillä, hamstrasi kaikki käytetyt siteet huoneeseensa. Samoin hän teki ihokarvojen poistoon käyttämiensä höylien kanssa.

Minä kysyn oi miksi, oi miksi? Miksi maailman normaalimmat asiat ovat tabuja?

Luovan kirjoittamisen kurssilla kirjoitin kerran tarinan nuoresta naisesta, joka kärsi ärtyneen suolen oireyhtymästä. Se sai kaikki naurahtelemaan, vaikka tekstissä oli (ainakin minun mielestäni) syvällisempikin taso. Ärtyneen suolen oireyhtymä voi varmasti vaikuttaa hyvinkin paljon yksittäisen ihmisen elämään, joten miksi sen pitäisi olla huvittava asia? Se voi olla samalla tavalla ihmisen olemukseen ja itsevarmuuteen vaikuttava asia kuin vaikkapa psoriasis tai akne.

Kiinnitän aina paljon huomiota sellaisiin asioihin, joista ihmiset eivät puhu, eivätkä tabut koske pelkästään intiimejä asioita. Joillekin esimerkiksi suhde omiin vanhempiin voi olla tabu, samoin kuin se, kuinka paljon syö.

Mietin vain, onko tabuja oltava, jotta ihminen säilyisi tarpeeksi salaperäisenä olentona? Onko epämukavuusalueelle joutuminen silloin tällöin tarpeellista?

 

 

 

Kuva: http://chantellesays.blogspot.fi/2012/08/monday-mantra-improve-silence.html