Tukholma, heräisitkö jo?
En ole koskaan erityisemmin pitänyt risteilyistä, mutta koska sain juhannuksen ansiosta pari vapaapäivää ostoskeskusarjesta, päätin lähteä äitini, poikani ja sukulaistyttöni kanssa päiväksi Tukholmaan. Ajattelin, että ehkä kestäisin risteilyn, koska laiva oli uusi. Ajattelin, että kiertelisimme päivän Tukholman sisustusliikkeitä ja söisimme ihania ruotsalaisia korvapuusteja idyllisissä pienissä kahviloissa. Toivoin, että pääsisimme käymään jossain kivassa ravintolassa lounaalla ja ehkä illallisellakin.
Lopulta matkamme meni näin:
1. Kun Viking Grace lähti matkaan, poikani virallinen nukkumaanmenoaika oli mennyt ohi jo aikoja sitten. Yliväsyneinä raahauduimme laivan ravintolaan, jossa jokainen sai tilata ihan mitä halusi Vapiano-tyyliin. Lapset söivät penne alla bolognese -annoksen puoliksi, minä ja äitini tilasimme burgerit. Lapsille maistui pasta, vaikka kastike olikin vain lurautettu valkoisen keitetyn pastan päälle. Milloin suomalaiset oppivat, että pasta pitää sekoittaa kastikkeeseen, että se maistuu joltain?
2. Ihan liian myöhäiseksi venähtäneen illallisen jälkeen sukulaistyttöni halusi välttämättä päästä pallomereen. Niin me suuntasimme lasten leikkihuoneeseen, jossa oli pieni liukumäki pallomerineen. Meno oli villiä ja lapsia oli paljon. Poikani laski pallojen sekaan sukulaistytön perässä ja oli innoissaan. Minä seurasin kauhuissani, kuinka 50-kiloiset pikkupojat hyppivät puolitoista metriä korkealta reunalta sekaan. En enää koskaan vie taaperoani pallomereen, siellä olisi voinut ihan oikeasti vaikka murtua pieni jalka.
3. Vetäydyimme hyttiin nukkumaan vasta, kun kello oli melkein yksitoista. Poikani oli ihan ylikierroksilla, eikä meinannut millään nukahtaa. Lopulta sain hänet kuukahtamaan omiin rattaisiin. Asetin hytin televisioon herätyskellon seuravaaksi aamuksi, koska äitini oli maksanut meille meriaamiaisen, joka oli määrä tarjoilla klo 6.30 Suomen aikaa. En tiennyt, vaihtuisiko television kello automaattisesti Ruotsin aikaan, vai pysyisikö se Suomen ajassa koko matkan ajan.
4. Television herätyskello herätti meidät klo 4.30 Suomen aikaa, eli tuntia liian aikaisin. Poikani ei enää suostunut nukahtamaan, joten katselimme kauniita maisemia hytin ikkunasta.
5. Aamiaisella en saanut syötyä juuri mitään, koska pojallamme meni hermo jonotukseen (samaan aikaan aamiaista oli syömässä ehkä noin viisikymmentä kiinalaista).
6. Saavuttuamme Tukholmaan päätimme kävellä vanhaan kaupunkiin kahville. Kello oli seitsemän ja ensimmäinen kahvila avasi ovensa yhdeksältä. Me kävelimme, kävelimme ja kävelimme. Huomasimme myös, että suurin osa liikkeistä oli sulkenut ovensa koko juhannuksen ajaksi (se siitä shoppailusta).
7. Yhdeksältä kävimme vihdoin kahvilla ruotsalaisessa ketjukahvilassa. Muffinssi oli hyvä, latte oli valtava. Kaipasin korvapuusteja. Poikani karkasi pienen kahvilan ovesta kolmesti kadulle.
8. Äitini oli etukäteen ostanut (vastusteluistani huolimatta) hop on – hop off -risteilyn Viking Linelta. Meidän oli tarkoitus mennä Junibackeniin veneellä ja sen jälkeen matkata sillä keskustaan shoppailemaan. Kukaan rannassa toimivista risteilyfirmoista ei kuitenkaan meinannut hyväksyä äitini Viking Linelta sähköpostiin tullutta ”lippua”. Tunnin kiertelyn jälkeen äitini sai kuitenkin yhden firman matkavirkailijan tulostamaan uudet oikeat liput vetoamalla siihen, että toinen lapsista oli jo saanut auringonpistoksen.
9. Matka Junibackeniin sujui onneksi nopeasti ja rattaatkin mahtuivat kyytiin. Kieltäydyin kuitenkin nousemasta enää kyseiseen veneeseen, koska minulla oli jo mennyt hermo koko risteilyyn.
10. Lapset olivat Junibackenissa innoissaan, mutta villin taaperon kanssa sielläkään ei oikein voinut nauttia olostaan. Jos poikani olisi ollut muutaman vuoden vanhempi, olisimme molemmat viihtyneet paremmin. Minusta sitä paitsi tuntuu, että poikani hieman traumatisoitui ”satujunassa” näkemästään lohikäärmeestä.
11. Junibackenista päätimme kävellä taas keskustaan ja syödä sitten jossain kivassa ravintolassa. Kivoja ravintoloita ei kuitenkaan tullut vastaan, ja sukulaistyttö kärsi jo liiasta kävelystä, joten päädyimme syömään ruotsalaiseen hampurilaispaikkaan, joka oli ihan täynnä porukkaa. Siellä oli nerokas systeemi, jossa pystyi tekemään ja maksamaan tilauksensa etukäteen tietokoneen avulla. Näin säästyimme jonotukselta. Hampurilaiset olivat kyllä mielestäni pahoja.
12. Loppupäivän me kävelimme, kävelimme ja kävelimme. Kävimme kahvilla ehkä Tukholman epäsiisteimmässä paikassa ja katselimme matkamuistomyymälöitä, joissa oli kaikissa samat magneetit. Palasimme satamaan jo kuudelta.
13. Viking Amorellaan päästyämme, painuimme samantien hyttiimme lepäämään. Kävin nopeasti tax free -myymälässä ostamassa pullon amaronea, karkkia ja kasvorasvan. Nukuimme kaikki yön sikeästi, kunnes aamulla heräsin siihen, että joku avasi hytin oven ja sanoi: ”Huomenta!”. Amorellassa ei ollut telkkaria, joten herätys hoidettiin ihmisvoimin.
14. Kun olimme päässeet ulos laivasta, tajusimme, että oli juhannuspäivä, eivätkä bussit kulkisikaan. Taksijonossa oli ehkä sata ihmistä. Juuri kun olimme lähdössä kävelemään kohti keskustaa, huomasin, että pääsisimme junalla keskustaan. Huh. Se oli matkan kohokohta. Ilmainen junamatka Turun satamasta Turun keskustaan.
Matkan jälkeen jäin miettimään näitä:
-Miksei Tukholman satamaan ole jo perustettu jonkinlaista ”ajanviettopaikkaa” kaupungin heräämistä odotteleville turisteille?
-Olemmeko todella niin materialisteja, että annamme kiinni olevien liikkeiden vaikuttaa matkamme onnistumiseen?
-Miksi kiinalaiset haluavat ottaa valokuvia muiden lapsista?
-Miksi laivan pallomerta ei valvo kukaan?
Huokaus… Tukholma on niiiin kaunis. Seuraavalla kerralla menen sinne lentokoneella.