Viinilläkin on sielu
Lupasin jo jonkin aikaa sitten kertoa lisää viineistä, joita sain maistella Offidassa. Ja voi kuinka montaa viiniä maistelinkaan! Vierailin viiden eri viininviljelijän luona, joista jokaisella oli valikoimissaan ainakin neljää eri viiniä. Kahden päivän aikana sain siis todella harjoittaa makunystyröitäni ja perehtyä italiankieliseen viinisanastoon.
Marchen alueen viinit ovat Suomessa vielä tuntemattomia, vaikka hinta-laatusuhde onkin erinomainen. Marchessa harrastetaan paljon luomuviljelyä, mikä minun mielestäni tekee viineistä vieläkin parempia, koska sulfiittien määrä on pienempi kuin perusviineissä. Matkani aikana sain tutustua muun muassa pecorinoon ja passerinaan, jotka ovat valkoviinejä, sekä ihanan täyteläiseen Rosso Picenoon.
Minusta ei tullut matkan myötä mikään viiniasiantuntija, mutta keskustelut paikallisten viinintekijöiden kanssa tekivät minuun suuren vaikutuksen. Ymmärsin, että heille viininvalmistus on hieman sama asia kuin miehelleni on pizza. Sydämen asia. He tekevät valtavan työn, jotta saisivat vuosittain pullotettua joitakin tuhansia pulloja itse luomiaan viinejä: viljelevät, keräävät, kokeilevat, maistelevat, odottavat, tarkkailevat… Ja joskus hyväksyvät sen, ettei jostakin vuosikerrasta tullutkaan ihan niin kuin olisi pitänyt, koska kyseisenä vuonna satoi liikaa.
Tapaamani viinitekijät puhuivat halveksuen teollisista viineistä. Niihin kuulemma lisätään paljon lisäaineita, jotta vuosikertavaihtelut eivät olisi niin suuria. ”Ei niitä sellaisia voi viineiksi kutsuakaan!” eräskin työstään ylpeä herrasmies totesi. Hän oli oikeassa. Viinien luominen on taidetta. Viinissä maistuvat paitsi rypäleet, myös sen tekijä. Viinistä kyllä huomaa, onko sen luojalla ollut kunnianhimoa. Onko hän jaksanut hoitaa viiniköynnöksiään vai suihkuttanut ne täyteen myrkkyjä? Onko hän pyytänyt asiantuntijoiden apua oikean rypälesekoituksen löytämisessä? Onko hän tarkkaillut viinin käymislämpötilaa? Onko hän kerännyt rypäleet hellästi käsin vai rajusti koneella? Onko hän antanut viinilleen ylevän nimen vai nimennyt sen naapurin koiran mukaan?
Minua niin harmittaa, että Suomessa viinejä voi saada vain Alkosta tai ravintoloista. Eihän Alko tietenkään osta viinejä pieniltä ja sympaattisilta viinintekijöiltä, vaan sydämettömiltä viinitehtailijoilta. Alkon pitää saada ostettua suuria määriä tasalaatuista viiniä mahdollisimman edullisesti. Ei Alkoa kiinnosta, maistuuko viinissä sen tekijän persoona. Eikä meille Alkossa osata kertoa viineistä juuri yhtään mitään. Me vain katsomme tylsästä kuvasta, sopiiko kyseistä viiniä juoda juuston vai riistan kera, vai onko se kenties ”seurusteluviini”. Viinejä on paljon, ihan joka maailmankolkasta. Ihan liikaa erilaisia.
Eikä Alkossa kukaan tarjoa meille viinimaistiaisia, saati sitten leipää itsevalmistetun oliiviöljyn kera. Sen sijaan teollista leipää meille maistetaan joka supermarketissa. Tiedämme, miten Vaasan Ruispalat eroavat Fazerin Puikuloista, mutta emme tiedä, miten vuoden 2008 ja vuoden 2012 barolo eroavat toisistaan.
Emmekä saa koskaan tietääkään, ennen kuin Suomessakin aletaan arvostaa sydäntä (tämä ei päde pelkästään viineihin).
´