Hei maailma!
Tästä se lähtee.
Kerron ihan ensimmäiseksi itsestäni.
Kolmeakymppiä lähestyvä opiskelijaäiti pohojosesta (ei hirveen sieltä, mutta aika).
Helposti innostuva, mutta yhtä helposti myös innostuksen menettävä.
Liikuntaharrastus säännöllisen epäsäännöllistä. Enemmän tuota jälkimmäistä.
165 cm pituutta ja painoa sen verran, että painoindeksin ylipainoraja ylittyy. Kuukausi sitten punnittu viimeksi, silloin puntari näytti n. 70 kg.
Omistaa mahakompleksin. Käyttää tämän takia usein liian löysiä vaatteita, jotka saavat näyttämään isommalta kuin oikeasti on.
Hankala olla.
Tarttis tehdä jotain.
Suurin ongelmani on maha. Se on turvoksissa todella usein. Eikä mitenkään vähän, vaan se pinkeytyy usein tiukaksi palloksi, ja saa minut näyttämään siltä, kuin olisin ainakin 7. kuulla raskaana. Se on ahdistavaa. Keliakiat sun muut on pois kuvioista; ne on tutkittu. Mitään varsinaista vikaa ei ole koskaan löydetty, ja ruokavalio on varmasti ainoa ratkaisu ongelmaan. Olen huomannut, että vehnä ja sokeri pahentavat turvotusta. Silloin kun mahaani ei turvota, on se aikas löllö. Tähän siis ruokavalion muutoksen lisäksi tarvitaan liikuntaa. Treeniä, treeniä, vatsalihastreeniä!
Minulla on haave timmimmästä vartalosta. En haaveile varsinaisesti laihuudesta, vaan siitä, että näyttäisin vahvalta ja terveeltä. Että vaateostoksilla ei tarvitsisi miettiä maha-asioita. Ettei käsivarsiläskit hyllyis noppaa heittäessä tai jogurttipurkkia ravistaessa. Että jaksaisin ja mulla olis hyvä olo.
Sitä varten on nyt tämä blogi. Täytyy yön yli vähän miettiä, että millä keinoin lähden liikkeelle haaveideni toteuttamisessa. Haasteensa asettaa vielä kesän loppuun kestävä kotiäitiys (syksyllä muksu menee hoitoon) yhdistettynä opiskeluun (joka se kestää toivottavasti enää ensi kevään loppuun asti). Gradu pitäis saada kesän aikana tehtyä hyvälle mallille. Hommaa on siis. Mut mikään ei oo mahdotonta, tiiän sen itteki. Ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mutta nyt pää tyynyyn, huomenna on tarkempien suunnitelmien aika.
– Manna –