Maha-ahdistuksia ja strategisia mittoja

Edit: Jotta te lukijat hahmottaisitte vähän paremmin tämän minun mahaongelmani, niin lisäsin tähän postaukseen tuoreen kuvan. Olishan tuo ihan söpö vauvamasu, mutta ei, en ole raskaana. Kuva on otettu vähän liian alaviistosta, mutta se nyt ei sinänsä ongelman huomaamista haittaa….

EditII: ÄÄH, nyt näyttää että olisin kirjoittanut tämän postauksen tänään. En oo! Eli tuo allaoleva on kirjoitettu 30.7. :), muokkaus on tehty 1.7.

 

Nyt olisi aika laittaa vähän strategisia mittoja.

Paino oli 27.6. 70,5 kg
Vyötärönympärys… tattadadaa… 29.6. 97 cm. Niinpä niin.

Eilinen oli ihan hirveä päivä. 
Jotenkin järkytyin tuosta vyötärönympäryksen mitasta. 
Paino oli tiedossa, itse asiassa olin kuvitellut että se olisi ollut jopa enemmän. Liikaahan se on, mutta vielä jossain ruodussa.
Mutta vyötärönympärys…
Tuli paha mieli ja itketti. Harmitti, koko päivän. 

Mies kysyi, että mikäs harmittaa. Kerroin, että tämä maha.
”No mikäs siinä noin yhtäkkiä harmittaa, siinähän se on ollu jo pitkään”, sanoi mies. Oi voi.
Tuon mitan mukaan mun vyötärönympärys on reilusti liian suuri, 90 cm kun on se raja naisille.
Sitten ku raja ylittyy niin ollaan vyötärö-/keskivartalolihavia.
Olen siis lihava, virallisesti.

Olen nyt ollut sokerittomalla ja vehnättömällä ruokavaliolla neljä päivää, tänään alkaa viides päivä. Olen yllättynyt siitä, ettei minulla tee mieli herkkuja. Olen istunut kahvipöydissä, joissa on ollut tarjolla pullaa, keksiä, suklaata, piirakkaa… eikä minulla ole ollut edes suuria vaikeuksia kieltäytyä; kahvi on riittänyt vallan mainiosti.

Olen kuitenkin ollut kiukkuinen. Kiukkuisuus sinänsä ei ole mikään uusi piirre, kyllähän sitä tulee aina silloin tällöin oltua huonolla tuulella. Opiskelut stressaa, väsyttää, arki tympäsee tai on ”se aika kuukaudesta”… Nyt kuitenkin tuli mieleen, että voisiko tähän ärtymiskynnyksen mataluuteen olla syynä tämä uusi ruokavalio. No, jos näin on, niin sitten on. Olo on kuitenkin muuten parempi ja eiköhän se tämä kiukkukin mene vähitellen ohi. Pitää yrittää vaan tosissaan keskittyä, ettei pura noihin lähimpiin tätä ärtymystä. Helpommin vaan sanottu kuin tehty, varsinkin miehen kohdalla… Näiden muutamien päivien aikana mulla on ärsyttänyt, kun se on kävelly ärsyttävän hitaasti, menny väärään aikaan tietokoneelle, sanonut väärällä äänensävyllä asioita, tai jättänyt sanomatta asioita tai sanonut liikaa tai katsonut väärin tai ollut katsomatta… :D Voi parkaa. En tietenkään ole sanonut sille noista kaikista asioista (eli niin pahalla tolalla mun kiukuttelut ei sentään ole!). Pitää yrittää keskittää tämä ärtymys nyt johonkin muuhun kuin siihen.

Niin, ehkä pitäisi keskittää kiukku siihen treenaamiseen. En ole vieläkään löytänyt punaista lankaa siihen, kuinka alkaisin liikuntaa tähän arkeeni lisätä. Olen nyt härppinyt vähän sitä sun tätä; käyny lenkillä ja tehny tabata-treeniä  (se oli uus juttu mulle, serkku-tyttö vinkkas tuosta sovelluksesta, oli kyllä hauska!), käyttäny muksua kahvakuulana ja tehny sillä pari treeniä (tosin siinä olis pitänyt tehdä 40 nostoa ja tyttö malttoi vain 10 noston ajan, sitten alkoi kauhea rimpuilu). Eli vähän sitä sun tätä silloin sun tällöin. Tähän tarttisin siis lisää johdonmukaisuutta, mutta en tiiä mistä sitä löytäisin ja miten. Tämän kanssa riittää siis vielä pohdittavaa. Nyt mennään lähinnä sillä ”joka päivä jotain” -ajatuksella eteenpäin…

 

Ja mitä tuohon vyötärönympärykseen tulee.
Tänä aamuna mittasin sen uudestaan, ja tänään mitta oli 93,5.
Ehkä tästä voimme päätellä, että osa noista ylimääräisistä senteistä johtuu vatsavaivoistani ja niistä aiheutuvasta turvotuksesta…
Kyllä tää tästä.

-Manna-