Miehellä alkoi viime viikolla loma ja lähdettiin heti reissun päälle.

Viikko muiden ruokittavana teki tehtävänsä; loppulomasta alkoi olla entistä vaikeampi kieltäytyä niistä epäterveellisistä jutuista. Mutta joku roti pysyi kuitenkin, ja painoakin oli tullut viikon aikana lisää vain parisataa grammaa. Ei onneksi sen enempää.

Alussa vähän hirvitti, että miten selviän tuosta reissusta tämän uuden ruokavalion kanssa. Päätin kuitenkin ottaa sellaisen asenteen, että elämä on elämää ja välissä tulee hetkiä, jolloin ruokailurytmeissä voi vähän hölläillä ja sille lautaselle saa eksyä muutakin kuin salaattia. En siis todellakaan aio potea morkkista niistä lukuisista punkkulasillisista ja muutamista nuotiolla paistetuista makkaroista…

Urheiltua ei juurikaan tullut viikon aikana. Mutta saimme viettää mieheni kanssa lapsivapaan mökkiloman. Kaksi yötä oltiin kaksin ja sillonhan sitä ehti sitten vähän harrastaa jotain fyysisiä aktiviteettejakin… ja tällä tietysti tarkoitan mustikkaretkeä metsään jne…
Ja käytiin me vähän lenkilläkin. Ja ”vähän” tarkoitti sitten 12,5 kilometrin juoksu-/kävelylenkkiä… Meille oli väitetty, että kyseinen reitti on yhdeksän kilometriä. Vähän piti miettiä, että jaksanko juosta niin paljon, mutta sovittiin että mennään mun jaksamisen mukaan ja kävellään aina kun musta tuntuu siltä. Pistin Sports Trackerin päälle ja jossain vaiheessa aloin ihmettelemään sitä karttaa, kun takana oli 10 km ja edessä kartan mukaan vielä useampi kilometri… 3,5 kilometriä suunniteltua enemmän tuli siis liikuttua. Mutta mikäs siellä lenkkeillessä, maalaismaisemassa mutkaisilla hiekkateillä. Ihmisiä ei juurikaan näkynyt, mutta eläimiä sitäkin enemmän. Bongattiin mm. kauriita ja kyykäärme (mukavaa vaihtelua kotihuudeihin, täällä törmää korkeintaan johonki saksanpaimenkoiriin, joita taluttaa vähintäänkin epäilyttävän näköiset isännät :D). Lopuksi otettiin vielä kunnon loppukiri ja hikisenä sit suoraan mereen uimaan! Ah!

Normaalisti olen tällaisten lomalöllöilyjen jälkeen menettänyt orastavan kuntoiluintoiluni, ja jäänyt sohvalle makaamaan ja herkuttelemaan arjen koitettuakin. Nyt ei kuitenkaan käy niin. Nyt ei saa käydä niin, enkä anna käydä niin! Ihanaa olla kotona ja ihanaa kun saa itse päättää ruokarytmistä ja siitä, mitä jääkaappiin ostetaan ja paistinpannulle nakataan.

Mökkitunnelmointia… Oli kyllä ihanaa!

– Manna –