Tyttö on päiväunilla, joten pitää yrittää käyttää kaikella mahdollisella tavalla tämä oma aika hyödyksi ja tehdä…tattadadaa…gradua…… Zzzzz… Mutta first things first; tässä pikainen postaus tämän aamupäivän ajatuksista!

Viisi päivää vehnätöntä ja sokeritonta ruokavaliota.
Viisi päivää selkeää ateriarytmiä.
Viisi nälätöntä päivää.
1,6 kg pudonnutta painoa. 
Homma siis etenee!

Päätin ottaa punnituspäiväkseni maanantain. Tänä aamuna oli siis kulunut neljä päivää ensimmäisestä punnituksesta, ja puntari näytti nyt 68,6 kg. Tuli hyvä mieli! Tiedän kyllä, että kyse on nesteistä, ja että painonpudotus ei tule etenemään tätä tahtia enää. Mutta on hyvä huomata, että olo on ollut hyvä (paitsi sen kiukuttelun osalta…), minulla ei ole ollut nälkä (paitsi sillon, jos ruoka ei ole ollut oikeaan aikaan valmista) ja turvotus on laskenut. Olen myös nauttinut syömisestä ja suonut itselleni herkkujakin (banaanilättyjä perjantaina, leipäjuustoa eilen illalla). 

Meillä on kaverini kanssa sellainen diili, että lähetän hänelle puhelimella kuvat kaikesta mitä syön. Tämä on ollut tosi hyvä ratkaisu tähän alkuun! Sen myötä tulee mietittyä ihan loppuun asti, että mitä lautaselle laittaa. Ja voi ei, kun yhtenä päivänä meillä oli ruokana lenkkiä (mies ei oo vielä ihan sisäistänyt tätä mun uutta ruokavaliotani, ja hän kävi kaupassa..). Tuli viestillä välitön palaute siitä puolikkaasta lenkin pätkästä 😀 Ei paljon auttanu vierellä oleva iso keko salaattia ja muuta terveellistä: ”Lenkille dislike, se on vaan jauhoa ja vettä!” 

Tänään aamulla tein maissi- ja kaurajauhoista leipäsiä. Ihan sillai mututuntumalla sekoittelin munan, rasvatonta maitorahkaa, maitoa, vettä, oliiviöljyä, noita jauhoja ja kauraleseitä. Pikkasen nakkasin kaapista löytynyttä emmental-raastetta myös taikinan sekaan ja kohottajaksi leivinjauhetta. Maistui hyvälle kaurapuuron kanssa! Aloimme kuitenkin kaverini kanssa pohtimaan, että onko maissijauhot ihan parhaita vatsalle, ja sen myötä sitten sitä, että mitkähän jauhot olisi. Tultiin siihen tulokseen, että pähkinäjauhot voisi olla paras vaihtoehto, ja niistä saa hyviä rasvoja yms. Nyt pitäisi vaan selvittää, että mistä niitä saa ja millä hinnalla… Köyhä opiskelija kun olen, niin se vähän rajoittaa tätä ruokapolitiikkaa. Luomuakin tekisi mieli ostaa, mutta yleensä sitä ei vain raski. 🙁 

Mutta nyt gradun pariin! 

– Manna –

Edit: Jotta te lukijat hahmottaisitte vähän paremmin tämän minun mahaongelmani, niin lisäsin tähän postaukseen tuoreen kuvan. Olishan tuo ihan söpö vauvamasu, mutta ei, en ole raskaana. Kuva on otettu vähän liian alaviistosta, mutta se nyt ei sinänsä ongelman huomaamista haittaa….

EditII: ÄÄH, nyt näyttää että olisin kirjoittanut tämän postauksen tänään. En oo! Eli tuo allaoleva on kirjoitettu 30.7. :), muokkaus on tehty 1.7.

Nyt olisi aika laittaa vähän strategisia mittoja.

Paino oli 27.6. 70,5 kg
Vyötärönympärys… tattadadaa… 29.6. 97 cm. Niinpä niin.

Eilinen oli ihan hirveä päivä. 
Jotenkin järkytyin tuosta vyötärönympäryksen mitasta. 
Paino oli tiedossa, itse asiassa olin kuvitellut että se olisi ollut jopa enemmän. Liikaahan se on, mutta vielä jossain ruodussa.
Mutta vyötärönympärys…
Tuli paha mieli ja itketti. Harmitti, koko päivän. 

Mies kysyi, että mikäs harmittaa. Kerroin, että tämä maha.
”No mikäs siinä noin yhtäkkiä harmittaa, siinähän se on ollu jo pitkään”, sanoi mies. Oi voi.
Tuon mitan mukaan mun vyötärönympärys on reilusti liian suuri, 90 cm kun on se raja naisille.
Sitten ku raja ylittyy niin ollaan vyötärö-/keskivartalolihavia.
Olen siis lihava, virallisesti.

Olen nyt ollut sokerittomalla ja vehnättömällä ruokavaliolla neljä päivää, tänään alkaa viides päivä. Olen yllättynyt siitä, ettei minulla tee mieli herkkuja. Olen istunut kahvipöydissä, joissa on ollut tarjolla pullaa, keksiä, suklaata, piirakkaa… eikä minulla ole ollut edes suuria vaikeuksia kieltäytyä; kahvi on riittänyt vallan mainiosti.

Olen kuitenkin ollut kiukkuinen. Kiukkuisuus sinänsä ei ole mikään uusi piirre, kyllähän sitä tulee aina silloin tällöin oltua huonolla tuulella. Opiskelut stressaa, väsyttää, arki tympäsee tai on ”se aika kuukaudesta”… Nyt kuitenkin tuli mieleen, että voisiko tähän ärtymiskynnyksen mataluuteen olla syynä tämä uusi ruokavalio. No, jos näin on, niin sitten on. Olo on kuitenkin muuten parempi ja eiköhän se tämä kiukkukin mene vähitellen ohi. Pitää yrittää vaan tosissaan keskittyä, ettei pura noihin lähimpiin tätä ärtymystä. Helpommin vaan sanottu kuin tehty, varsinkin miehen kohdalla… Näiden muutamien päivien aikana mulla on ärsyttänyt, kun se on kävelly ärsyttävän hitaasti, menny väärään aikaan tietokoneelle, sanonut väärällä äänensävyllä asioita, tai jättänyt sanomatta asioita tai sanonut liikaa tai katsonut väärin tai ollut katsomatta… 😀 Voi parkaa. En tietenkään ole sanonut sille noista kaikista asioista (eli niin pahalla tolalla mun kiukuttelut ei sentään ole!). Pitää yrittää keskittää tämä ärtymys nyt johonkin muuhun kuin siihen.

Niin, ehkä pitäisi keskittää kiukku siihen treenaamiseen. En ole vieläkään löytänyt punaista lankaa siihen, kuinka alkaisin liikuntaa tähän arkeeni lisätä. Olen nyt härppinyt vähän sitä sun tätä; käyny lenkillä ja tehny tabata-treeniä  (se oli uus juttu mulle, serkku-tyttö vinkkas tuosta sovelluksesta, oli kyllä hauska!), käyttäny muksua kahvakuulana ja tehny sillä pari treeniä (tosin siinä olis pitänyt tehdä 40 nostoa ja tyttö malttoi vain 10 noston ajan, sitten alkoi kauhea rimpuilu). Eli vähän sitä sun tätä silloin sun tällöin. Tähän tarttisin siis lisää johdonmukaisuutta, mutta en tiiä mistä sitä löytäisin ja miten. Tämän kanssa riittää siis vielä pohdittavaa. Nyt mennään lähinnä sillä ”joka päivä jotain” -ajatuksella eteenpäin…

Ja mitä tuohon vyötärönympärykseen tulee.
Tänä aamuna mittasin sen uudestaan, ja tänään mitta oli 93,5.
Ehkä tästä voimme päätellä, että osa noista ylimääräisistä senteistä johtuu vatsavaivoistani ja niistä aiheutuvasta turvotuksesta…
Kyllä tää tästä.

-Manna-