Päivä oli kaunis ja mies pisti grillin kuumaksi. Pojan kaverikin oli kyläilemässä. Tarjolla oli ranskalaisia, kasleria, paprikaa, jalapenopalleroita sekä sipulia yrttijuusto-nyytissä. Ei ehkä terveellisintä mutta grillinmakuista. Seuraavaksi sitten kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja bataattia…Mutta tänään mentiin näillä.

Kyllähän minulle tuotiin aamusella ihan perinteiset kakut ja kahvit sänkyyn, ihanien itsetehtyjen korttien kera (mies oli ostanut valmiina). Poika oli tehnyt kolme korttia! Niin ylpeänä esitteli varsinkin tätä tulppaanikorttiaan. On ollut äitienpäiviä jolloin olen saanut pieneltä tyttäreltänikin kortteja. Enää pientä rakastani ei ole täällä. Hän menehtyi juhannuksena 2008 tapaturmaisesti. Hän teki minusta äidin. Nykyään tiedän kyllä tarkalleen kuinka onnekas olen että saan olla kuitenkin äiti. Toki olen aina tyttäreni äiti mutta on tärkeää saada puristaa omaa lastaan konkreettisesti, oikeasti. Seurata kehitystä, tukea ja kannustaa, rakastaa arjessa. 

Ruusuja piti siirrellä moneen eri paikkaan että olivat aina näkösällä. Niitä kun niin harvoin saa…

Äitienpäivän aattona tuotiin ruusut ja mies oli pyytänyt jonkun korjaamaan pyöräni. Jostain kumman syystä tänään ei ärsytä yhtään pojan ”armeijalaiset” lipaston päällä. Siinä on taas sotatilanne käynnissä sulassa sovussa tulipunaisten ruusujen kanssa. Joskus tulee päivä kun saunanlauteilla ei ole enää gormitit ja supersankarit taistelemassa, ei täysmiehitystä keittiönpöydällä, ei sukellusporukkaa käsienpesualtaassa…Ihanaa Äitienpäivää kaikkille upeille Äideille. Terkuin Maija, äiti.