Suru

Juhannus meni. Ja ihanaa oli. Niin kivaa että nyt masentaa…Kaikkea kivaa tehtiin ja kuvia voin laittaa myöhemmin kun jaksan, jotenkin niin vaisu olo tällä hetkellä…saamaton. Ihan kiva päivä tänään, joo, paistaa jopa pikkasen aurinkokin. Miksi kuitenkin tuntuu ettei mun elämässä tapahdu mitään? No, pitäskö aina tapahtua, EI…Tyhjiö.

Nyt liidellään matalalla. Synttärit on lauantaina…täytän 39-vuotta, huoh. .Ei innosta. Mutta mä tiedän että huomenna saattaa jo olla ihan toinen ääni kellossa..Se on tällaista tyyntä ja myrskyä ja levotonta myrskyn edellä. Ei tähän mikään muu auta kuin aika. Se oli eilen. Tyttäreni, esikoisemme kuolinpäivä. Siitä tuli 7-vuotta.. Eikä se ikävä mene pois koskaan.