Isän Silmin.

faceen6.JPG

Odotus, synnytys, perhe-elämä ja parisuhde..millaiset ajatukset on kahden tytön isällä tästä kaikesta?

Mieheni ei itse halunnut kirjoittaa joten tässä hartioita samalla hieroen kyselen häneltä nuo asiat ja yritän saada sen jotenkuten hyväksi stooriksi

 

 

ODOTUS ENSIMMÄISESTÄ

Istuimme nesteellä kahvilla, kun pamautin miehelle neuvolasta saadun isä opuksen naaman eteen..

Ensireaktioni oli… ”me tarvitaan isompi auto”, sen jälkeen mitäköhän tästä tulee..

Ensimmäinen kohtaaminen… hetken joutui etsimään ultra kuvasta, että hei missä se vauva on?! Aika ihmeellinen tunne se oli, vaikka ei se muuta näyttänyt kun korvan..maailman ihanin korva!

Hormoonit Hormoonit… Oli se akka välillä ihan hirvee.

Pulla uunissa… Nättihän tuo oli, maha puki siinä missä pikkumusta mekko, eli hyvin passeli.

 

SYNNYTYS

Jaa nyt vai?… Perhosia meni viidakollinen mahassa, nytkö tästä tulee todellista? Tuleeko sieltä nyt ihan oikea vauva..meidän vauva.

Puolen tunnin päästä leikataan!.. Ehdin istumaan keinutuoliin ja syömään emännän karkkeja, kun alkoikin tapahtua.

No nyt leikataan… Aluksi tohtorilliset haaveet heräsi ja oli pakko kurkistaa onko näky samanlainen, kuin teho-osastolla..no ei ollut, äkkiä katse takaisin epiduraali huuruiseen naiseeni.

Ja tyttö tuli… En mä sitä tunnetta osaa kuvailla, itkuhan siinä tuli. Nyt mä olen sitten iskä.

 

OSASTOLLA

1630g 40cm

Sinä ja minä.. En mä sieltä olisi halunnut pois lähteä, niin pieni se oli.

muistan kuinka mies tuli sanomaan, että harmitti kun hänen pikkusormensa oli liian iso eikä vauva saanut siitä kiinni, se ihan tosissaan häntä harmitti

16042012021.jpg

VAUVA AIKA

Kotiin mars… Siinä me tuijotettiin vauvaa, kun se nukkui..oli se niin ihmeellistä, että kuukauden jälkeen se nyt siinä tuhisi..mintunvihreässä sängyssään.

”Joka ilta, kun lamppu sammuu..” vaan eipä sammunutkaan… Siinä mä siitä nyytiä kantelin meidän kaksiossa, että mahakipu helpottaisi, välillä lähdettiin illalla autoileen, että tyttö nukkui. Ja kuudelta aamulla minä läksin töihin.

22062012104.jpg

1v… Missä se mun pikkunen on? Nopeetahan se kasvoi!

2v… Ihan selvä iskän tyttö! Mukavaahan se on oman lapsen kanssa leikkiä, on ne halit ja suukotkin korvaamattomia.

WP_000241.jpg

HEI ME SAADAAN VAUVA..TAAS

ODOTUS

Ai että toinen vauva… ja eikun uudestaan, voi herukka! Vastahan toinen oppi istumaan..

Kyllä täällä tyttö on.. No nyt heti löytyi se vauvakin ruudulta, toinen iskän tytsy wuhuu!

Kävelee kuin norsu, pistää kuin ampiainen.. Vielä kamalampi.. Sain sakot, kun emäntä halusi makkaraa ja kauppa oli menossa kiinni, tulihan siinä HK:lle kilohintaa. Paisuhan se..taas, mutta hyvältä se edelleen näytti.

 

SYNNYTYS

Viitsi vitsi ei leikatakkaan, käynnistetään… Vitutti ja oli kuitenkin helpottunut, menihän se 9kk aika nopeesti ja välissä piti muuttaakin.

Vedet meni, tuu sillai pikkuhiljaa… Loppu jäi kuulematta ja autolla mentiin kuin need for speedissä konsanaan. Ja taas ne perhoset tuli mahaan.

Salissa… No enhä mä tienny mitä mun pitää tehä, vai pitääkö mitään. Kaurapussin laitoin selkään.

Mies nukkui suuren osan synnytyksestä joten hirveästi ei ole kerrottavaa 😉

Täällä ois nyt täys kymppi… Jännitti! Tällä kertaa päätin pysyä visusti emännän vierellä enkä kurkkia… Kyllähän sitä yritti tsempata, että hyvin menee, vaikka ei itsekään tiennyt mistään mitään.

2490g 46cm

 

Tyttöni mun… Herra mun je mikä tukka! Pienihän se oli ja hiljainen, semmoinen pikkuinen ja nätti.

 

KOTIIN

Kolmantena päivänä kotiin… Hoputin emäntää, että pue nyt päälles ja lähetään. Oli sitä niin innoissaan, että nyt jo saa molemmat kotiin, matka ajettiin hyvin varovasti ja hymyssä suin.

WP_000572.jpg

ISÄNÄ

Onhan tää välissä ihan helvettiä, yks uhmaikänen ja toinen joka konttaa kaikkialle ja tekee perässä pahat, mutta ei tätä vaihtais, mitä muutakaan sitä tekisi? Tulevaisuudessa pelottaa se,että miten noita tyttöjä osaa neuvoa ja kasvattaa, vävykokelaat nyt hoidellaan pois alta. Enhän mä osaa mennä mitään tampaxeja ja meikkejä ostaan. Se suojeluvaisto omia lapsia (varsinkin tyttöjä) kohtaan on tosi kova, onhan ne mun elämän tärkeimmät, omat lapset.

 

PARISUHDE

 

Kaiken sen jälkeen…Yhteistä aikaa on vähemmän, sitä nauttii nykyään ihan vaan koti-illoista, ei tarvitse mennä kännäämään vaan laittaa leffa pyörimään ja vaan olla.

No entäs se emännän ulkonäkö.. Samalta se näyttää vieläkin, hiustenväri muuttu.

Vieläkö ne hormoonit jyllää?.. Välillä ärsyttävä, aika nipo. Onse kiva sitten kun se on KIVA.

Seksielämä… Jaa mikä ELÄMÄ? Ehkä saan, ehkä en. 

 

KUVAILE PERHETTÄSI 6 SANALLA

* Hullunmylly

* Ihana

* Rasittava

* Äänekäs

* Rakastettava

* Touhukas

 

WP_001174.jpg

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Mirror mirror on the wall…

images.jpg

Koska tällä blogilla on myös mulle henkilökohtanen tarkotus saada mun itsetunto kohoomaan niin kirjotan aiheesta joka on määrittäny nimen, olemuksen jne koko nuoruusiän..NENÄ, tuntuu jopa kamalalta kirjottaa se..hyi. Voikun sen voiskin vaan ottaa pois ja hakee kaupasta uuden, sievemmän klyyvarin, vaan kun ei! Se on ja pysyy niin kauan, että jos joskus on varaa ja uskallusta ottaa se nose job.

Mua alettiin jo 2lk kiusaan siitä ” töpselinenä” ”perunanenä” (eikä ne tienny, että ei tää nyt perunanenä sentään ole),
ei se vielä sillon niiiin haitannu, ulkonäköön en niin pienenä osannut kiinnittää huomiota .

 

lataus (1).jpg

 

Yläasteella se sitten alko, tajuton kiusaaminen joka oli siis kestänyt jo tuolta ala-asteelta JOKA HITON PÄIVÄ. (aloinkin itseasiassa lintsaan jo 5-6lk) mä lintsasin ja lintsasin ja siitä kerto mun todistuksen keskiarvo. Sen kiusaamisen takia mä kävin terapeutilla, masennuin ja kiinnitin kaiken huomion mun vartaloon, että edes se olis kaunis ja laiha. Ei, mä en sairastunut silti koskaan anoreksiaan yms. Olihan se nyt anteeksi kielenkäyttö ihan helvetin vaikeeta teinille, kun ei oikein ollu kavereita ja pojat vaan nauro ja haukku, enkä mä raukka voinu puolustaa itteeni, koska niin, mulla on iso nenä se on ruma se on hirvee ja ällöttävä..vieläkin.

 

No sitten piti olla ”cool” ja käyttää sitä alkoholia. Ei, ei vieläkään se nenä oli ja pysy. Jopa mun tyttökaverit kirjotteli mulle ”oo nisäkäs älä nenäkäs”. Miksen mä vaan sanonu jotain nasevaa niinkun yleensä? Tai vetässy päin näköö? Niin, jos on 7 vuotta poljettu jatkuvasti maahan niin eikai sitä enää välittänyt mitä kukin sanoo.

images (1).jpg

Kyllä niitä poikaystäviäkin silti oli muutamakin, renttuja tosin, mutta oli silti. Kavereitakin alko jossain vaiheessa tulemaan ja ne on mulle vieläkin kultaakin kalliimpia, mun yks ystävä sano, että kun muhun vaan viittis tutustua niin oon ihan huipputyyppi (kiitos siitä).

No entäs nyt? No mä nauran niille jotka mua kiusas ja toisaalta kiitän. Mulla ei ikinä noussu se kusi päähän, enkä esittäny mitään mitä en oo, alusta asti kaikki on nähny sen mun todellisen luonteen ja nyt mulla on tosi monta hyvää ystävää ja 6 vuotta kestäny parisuhde kunnon miehen kanssa.

Jos mä nyt mietin, että joku tulis mua mun nenästä herjaamaan, että mitä mä sanoisin ja miten mä reagoisin? Varmaan sanomalla ihan vaan, että ”niin? mitä sitten?” NIINPÄ! Mitä sitten, että se on iso, se on semmonen, kun on piste. Mä tiedän kyllä, että se on iso ei sitä mulle tarvii erikseen toistaa.

WP_001355.jpg

 Joten ehkä, ehkä mä ajan kanssa opin elämään tän ”tuulenmurtajan” kanssa ja uskallan laitta leuan ylös ja kantaa tän halkoni ylpeänä. Kukaan, ei kukaan ole täydellinen. Ehkä mä oon sitten eritavalla kaunis kun muut? 

 

DSCN2941.JPG

 

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys