Mirror mirror on the wall…
Koska tällä blogilla on myös mulle henkilökohtanen tarkotus saada mun itsetunto kohoomaan niin kirjotan aiheesta joka on määrittäny nimen, olemuksen jne koko nuoruusiän..NENÄ, tuntuu jopa kamalalta kirjottaa se..hyi. Voikun sen voiskin vaan ottaa pois ja hakee kaupasta uuden, sievemmän klyyvarin, vaan kun ei! Se on ja pysyy niin kauan, että jos joskus on varaa ja uskallusta ottaa se nose job.
Mua alettiin jo 2lk kiusaan siitä ” töpselinenä” ”perunanenä” (eikä ne tienny, että ei tää nyt perunanenä sentään ole),
ei se vielä sillon niiiin haitannu, ulkonäköön en niin pienenä osannut kiinnittää huomiota .
Yläasteella se sitten alko, tajuton kiusaaminen joka oli siis kestänyt jo tuolta ala-asteelta JOKA HITON PÄIVÄ. (aloinkin itseasiassa lintsaan jo 5-6lk) mä lintsasin ja lintsasin ja siitä kerto mun todistuksen keskiarvo. Sen kiusaamisen takia mä kävin terapeutilla, masennuin ja kiinnitin kaiken huomion mun vartaloon, että edes se olis kaunis ja laiha. Ei, mä en sairastunut silti koskaan anoreksiaan yms. Olihan se nyt anteeksi kielenkäyttö ihan helvetin vaikeeta teinille, kun ei oikein ollu kavereita ja pojat vaan nauro ja haukku, enkä mä raukka voinu puolustaa itteeni, koska niin, mulla on iso nenä se on ruma se on hirvee ja ällöttävä..vieläkin.
No sitten piti olla ”cool” ja käyttää sitä alkoholia. Ei, ei vieläkään se nenä oli ja pysy. Jopa mun tyttökaverit kirjotteli mulle ”oo nisäkäs älä nenäkäs”. Miksen mä vaan sanonu jotain nasevaa niinkun yleensä? Tai vetässy päin näköö? Niin, jos on 7 vuotta poljettu jatkuvasti maahan niin eikai sitä enää välittänyt mitä kukin sanoo.
Kyllä niitä poikaystäviäkin silti oli muutamakin, renttuja tosin, mutta oli silti. Kavereitakin alko jossain vaiheessa tulemaan ja ne on mulle vieläkin kultaakin kalliimpia, mun yks ystävä sano, että kun muhun vaan viittis tutustua niin oon ihan huipputyyppi (kiitos siitä).
No entäs nyt? No mä nauran niille jotka mua kiusas ja toisaalta kiitän. Mulla ei ikinä noussu se kusi päähän, enkä esittäny mitään mitä en oo, alusta asti kaikki on nähny sen mun todellisen luonteen ja nyt mulla on tosi monta hyvää ystävää ja 6 vuotta kestäny parisuhde kunnon miehen kanssa.
Jos mä nyt mietin, että joku tulis mua mun nenästä herjaamaan, että mitä mä sanoisin ja miten mä reagoisin? Varmaan sanomalla ihan vaan, että ”niin? mitä sitten?” NIINPÄ! Mitä sitten, että se on iso, se on semmonen, kun on piste. Mä tiedän kyllä, että se on iso ei sitä mulle tarvii erikseen toistaa.
Joten ehkä, ehkä mä ajan kanssa opin elämään tän ”tuulenmurtajan” kanssa ja uskallan laitta leuan ylös ja kantaa tän halkoni ylpeänä. Kukaan, ei kukaan ole täydellinen. Ehkä mä oon sitten eritavalla kaunis kun muut?
