Kyllä, uusi alku teki meille kaikille hyvää. Kihlat, yhteenmuutto, paikkakunnan vaihto, opiskelun päättyminen josta sain ensimäisen ammatin, uusi päiväkoti ja uudet kaverit, uusi työ, työn irtisanominen, ja taas uusi opiskelupaikka.

Ehkä nyt alkaa olla pikkuhiljaa tuo hirveä stressi ohi. Kaikki tuo tapahtui hyvin lyhyen ajan aikana. Nyt ollaan asetuttu aloillemme, jopa minäkin. Olen nimittäin lomalla ollut pari viikkoa. Aloitin opiskelun helmikuussa ja kuukausi siitä eteenpäin irtisanoin itseni työelämästä. Paras päätös aikoihin. Nyt on aikaa keskittyä opintoihin ja läheisiin.

Meillä menee täällä hyvin. En kadu että vaihettiin paikkakuntaa. Aluksi tuntui hieman pelottavalta, muuttaa paikkakunnalle mistä ei tiennyt mitään.
Oli vain aijemmin ajanut tästä ohi, mutta ei kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Onneksi tämä on yhtäpieni kuin Kärsämäki, en usko että minusta olis kaupunkiin asumaan..tai en tiedä, voisihan sitä joskus kokeilla.

Oli myös sairaan pelottavaa mennä töihin kaupunkiin missä oli aijemmin käynyt vain pikaisesti. Uusi työpaikka, työkaverit ja maisemat. Jännitti ihan hirveesti. Mutta hyvin nopeasti totuin paikkaan ja ihmisiin, nautin jopa siitä kun sai ajella kaupungissa työautolla. Tuli tosi aikuismainen olo. Aijemminhan olin ajellut jollain vanhalla autollani, pitkin pikkukyliä.
Töissä olin kolme kuukautta kunnes irtisanoin itseni. Piti päättää, opiskelenko vai jatkanko töitä, eikä päätös ollut vaikea. Tiesin että tulen lopettamaan työt jossain vaiheessa, ei ollut minun juttuni olla siinä firmassa. Tai ylipäätäsä sillä alalla. 

Loma tuli tarpeeseen, just oikeeseen aikaan. Plussana sain vielä ihanat helteet.
Ei ole ollut mitään suunitelmia mitä tekisin, enkä aijo suunitellakkaan. Minulle riittää että saan juua aamukahvini rauhassa ja käydä pitkillä metsälenkeillä ilman mitään stressiä.