uusi sivu

Kyllä, uusi alku teki meille kaikille hyvää. Kihlat, yhteenmuutto, paikkakunnan vaihto, opiskelun päättyminen josta sain ensimäisen ammatin, uusi päiväkoti ja uudet kaverit, uusi työ, työn irtisanominen, ja taas uusi opiskelupaikka.

Ehkä nyt alkaa olla pikkuhiljaa tuo hirveä stressi ohi. Kaikki tuo tapahtui hyvin lyhyen ajan aikana. Nyt ollaan asetuttu aloillemme, jopa minäkin. Olen nimittäin lomalla ollut pari viikkoa. Aloitin opiskelun helmikuussa ja kuukausi siitä eteenpäin irtisanoin itseni työelämästä. Paras päätös aikoihin. Nyt on aikaa keskittyä opintoihin ja läheisiin.

Meillä menee täällä hyvin. En kadu että vaihettiin paikkakuntaa. Aluksi tuntui hieman pelottavalta, muuttaa paikkakunnalle mistä ei tiennyt mitään.
Oli vain aijemmin ajanut tästä ohi, mutta ei kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Onneksi tämä on yhtäpieni kuin Kärsämäki, en usko että minusta olis kaupunkiin asumaan..tai en tiedä, voisihan sitä joskus kokeilla.

Oli myös sairaan pelottavaa mennä töihin kaupunkiin missä oli aijemmin käynyt vain pikaisesti. Uusi työpaikka, työkaverit ja maisemat. Jännitti ihan hirveesti. Mutta hyvin nopeasti totuin paikkaan ja ihmisiin, nautin jopa siitä kun sai ajella kaupungissa työautolla. Tuli tosi aikuismainen olo. Aijemminhan olin ajellut jollain vanhalla autollani, pitkin pikkukyliä.
Töissä olin kolme kuukautta kunnes irtisanoin itseni. Piti päättää, opiskelenko vai jatkanko töitä, eikä päätös ollut vaikea. Tiesin että tulen lopettamaan työt jossain vaiheessa, ei ollut minun juttuni olla siinä firmassa. Tai ylipäätäsä sillä alalla. 

Loma tuli tarpeeseen, just oikeeseen aikaan. Plussana sain vielä ihanat helteet.
Ei ole ollut mitään suunitelmia mitä tekisin, enkä aijo suunitellakkaan. Minulle riittää että saan juua aamukahvini rauhassa ja käydä pitkillä metsälenkeillä ilman mitään stressiä.

 

E288894C-DD4D-4F69-BE50-597CDB647687.jpeg

0E1A7751-BDEB-49BD-A66B-058E884DA17C.jpeg

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Työ

…puoli vuotta myöhemmin

Niin siitä on vierähtänyt reilu puolisen vuotta kun viimeksi tänne olen kirjoittanut. Kuten olen varmaankin sanonut aikasemmin että haluan tehä tätä fiiliksen mukaan, niin kuten arvatakkin voi niin ei ole ollut sellaista oloa että tekisi mieli tänne kirjoitella.

Mutta tässä sitä nyt ollaan. On tapahtunu paljon viimeaikoina ja en tiiä vielä mitä asioita haluan tuoda tänne esille. On tullut muutoksia niin töissä kuin ihmissuhteissakin. Sen voin sanoa että olen onnellisempi kuin ennen, nyt on elämässä sisältöä mistä pidän. 
Ihmettelen sitä miten voin ollakkin näin onnellinen vaikka on paljon, tosi paljon stressin aihettakin. Koulusta pitäisi valmistua vajaan kahen kuukauden aikana, kuukauden aikana pitäisi muuttaa, vaihtaa paikkakuntaa kokonaan, osa elukoista pitää antaa pois, Jeremiaksen pitää aloittaa ihan uudessa hoitopaikassa tuntemattomassa ymäristössä, ajokortti pitää ajaa ennen tammikuuta ja töissäkin pitää muistaa käydä. Joten voin sanoa että tämä loppu vuosi tulee olemaan melko hälinää, mutta en ole onneksi yksin. Mun vierellä kulkee maailman paras mies.

Samalla tämän kaiken häslingin keskellä yritän olla Jeremiakselle mahdollisimman hyvä äiti. Se on haastavaa, tosi haastavaa. Onneksi kohta meidän taloudessa asuu yksi aikunen lisää, saa Jeremiaski tuntumaa siihen millaista on asua kahden vanhemman kanssa.

Uusi alku tekee meille kaikille varmasti hyvää, tästä on hyvä jatkaa.

23112951_10209200418761532_1475601703_o.jpg

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli