…puoli vuotta myöhemmin

Niin siitä on vierähtänyt reilu puolisen vuotta kun viimeksi tänne olen kirjoittanut. Kuten olen varmaankin sanonut aikasemmin että haluan tehä tätä fiiliksen mukaan, niin kuten arvatakkin voi niin ei ole ollut sellaista oloa että tekisi mieli tänne kirjoitella.

Mutta tässä sitä nyt ollaan. On tapahtunu paljon viimeaikoina ja en tiiä vielä mitä asioita haluan tuoda tänne esille. On tullut muutoksia niin töissä kuin ihmissuhteissakin. Sen voin sanoa että olen onnellisempi kuin ennen, nyt on elämässä sisältöä mistä pidän. 
Ihmettelen sitä miten voin ollakkin näin onnellinen vaikka on paljon, tosi paljon stressin aihettakin. Koulusta pitäisi valmistua vajaan kahen kuukauden aikana, kuukauden aikana pitäisi muuttaa, vaihtaa paikkakuntaa kokonaan, osa elukoista pitää antaa pois, Jeremiaksen pitää aloittaa ihan uudessa hoitopaikassa tuntemattomassa ymäristössä, ajokortti pitää ajaa ennen tammikuuta ja töissäkin pitää muistaa käydä. Joten voin sanoa että tämä loppu vuosi tulee olemaan melko hälinää, mutta en ole onneksi yksin. Mun vierellä kulkee maailman paras mies.

Samalla tämän kaiken häslingin keskellä yritän olla Jeremiakselle mahdollisimman hyvä äiti. Se on haastavaa, tosi haastavaa. Onneksi kohta meidän taloudessa asuu yksi aikunen lisää, saa Jeremiaski tuntumaa siihen millaista on asua kahden vanhemman kanssa.

Uusi alku tekee meille kaikille varmasti hyvää, tästä on hyvä jatkaa.