Toivottavasti pitkäikäinen mekko

Viime viikolla hain elämääni vähän glamouria, ja vietin illan suljetussa asiakasillassa shoppailemassa. Eli Kekäleen kanta-asiakasillassa, jossa olin äidin kanssa mummun kutsumana. Meidän trendikkään seurapiirikokoonpanon lisäks siellä oli noin neljä miljoonaa ihmistä ja kanta-asiakaskortin taitaa saada ilmaseks kassalta, joten ihan kauheen spessusta tilaisuudesta ei siis oikeesti ollut kyse. Oli miten oli, tarkoitus oli löytää edes jotain kivaa uutta vaatetta, jota ehkä vois pitää sekä nyt keväällä raskausaikana että kesällä oletettavana imetysaikana. Eli ehkä jotain kevyttä mekkoo? Aikani hiplattua niitä n. 189 euron merkkihuituloita löysin tieni kaupan toiseen nurkkaan, jossa komeili Vilan merkki. Hieman lompakkoystävällisempää ja niukan shoppailukokemukseni perusteella ihan kivoja kuteitakin. Löysinkin mekkoja/tunikoita jotka vaikutti sopivalta, ja koska en jaksanut päättää väristä (valkoinen, harmaa, vaaleenpunanen, sininen) ja hihan pituudesta (hihaton, lyhyt, 3/4), otin kaksi erilaista.

Polyesterviskoosielastaanisekoitus (eli ilmeisesti kaikkien laatutietoisten kauhu) tuntui päällä sopivan napakalta mutta kuitenkin joustavalta, pehmeeltäkin jopa. Mahtunee päälle siis vielä ainakin hetken, nythän eletään suunnilleen raskausviikkoa 28, ihan loppumetreille en uskalla luvata. Voi tietty olla, että tää mukamas ”mekko” muuttuu melko pian tunikaks ja nousee sitten mahan päältä ihan rehelliseks paidaks, mutta yhdistelyä, yhdistelyä. Toiveena on, etten ihan lörpsäytä tätä ja että käyttöä löytyis vielä myöhemminkin… tai että venytykset oliskin sitten edes vatsapussille armeliaita, ei korostavia. Eikä tää nyt ehkä ihan sitä imetysvaatteen prototyyppiäkään oo, mutta katsotaan sitä sitten.

(Lisää raskaushöpinöitä ja muuta sekalaista voi tulla lukeen omaan blogiin :))