Luottovaatteella on luottoa syystä
Uusi #teammomfien jäsen aloittaa uransa tyylin saralla! Siinäpä sitä onkin puurtamista… Olen LauraEm., ja pidän Lilyssä Vau mikä vauva! -nimistä blogia. Alkujaan blogi syntyi huomiosta, kuinka superihana nauru mun superihanalla vauvallani oli, ja kukapa ei haluais lukea tarinoita juuri meidän vauvelista. Blogi pyörii luonnollisesti oman elämän ympärillä, sisältää paljon lapsisoopaa mutta satunnaisesti ja enenevissä määrin myös kaikenlaista muuta lifestylee. Jos oikein tarkasti lähtis etsiin, saattaa parin vuoden ajalta löytyä yksi tai ehkä jopa kaksi juttua, jotka olis tagatty muodin kategoriohin. Selkeää tyylibloggariainesta siis! Olenkin varsin riemastunut siitä, että oon nyt päässyt jäseneksi jengiin, jolle muoti ja tyyli on ihastuttavan laaja käsite.
Oma tyylinihän on… no, kuten esittelypostauksessa mainitsin, oon aina ajatellut tyylini olevan ”käytännöllinen”. Ajatuksena, että kun en liiemmin harrasta shoppailua enkä seuraa fäshöniä, pysyn niissä hyvissä perusvaatteissa. Mutta mitä! Lähempi tarkastelu on osottanut, että mun vaatteet on yksittäisiä päähänpistoja, kertaostoksia, kaikkea mikä välttelee sitä ”mustaa ja tavallista”. Siitä johtuen mulla ei oo juurikaan mitään simppeliä, ”hyvää perusvaatetta”, joka olisi tavallisuudessaan sopiva aina (paitsi nyt on! Yksi musta hame!). Seuraus: mulla on usein jollakin tavalla epäsopivat vaatteet, tai aina ne samat. Ne samat, jotka sit kulutan vuosien saatossa puhki ja lopullisesti loppuun. Ne ihanat jotka olis parempia teini-ikäsen glittermimmin päällä, tai ne boooooringit, joita vois käyttää viiskymppiset kanssasisareni. Yritykseni sijoittaa itseni sopivaan kohderyhmään on vielä vähän työn alla.
Tämän kerrottuani, onkin sopivaa esitellä yksi harvoista, oikeesti hyvistä perusvaatteistani. Aiemmin Iksu kertoi vuosien takaisesta luottohameestaan ja Rosanna niinikään uudesta vanhasta löydöstään. Itsehän en ole missään vaiheessa kadottanut tätä vaatekaappiin, se on aina hollilla. Harmi vaan, että vuosien käytön jälkeen tää menee jo aika kulahtaneen perusvaatteen ja ”taasko sulla on toi” -kysymysten linjalle. Erityisesti mun armas äitini on yrittänyt kantaa mulle erilaisia tätä korvaavia versioita, mutta minkäs teet kun vanha hyvä on vanha hyvä. Kyseessä on tietysti…..
Neuletakki! Ja kyllä, ensimmäinen kuvani #momfieen on pölyinen ja heijastava kuvastakuva!
Ihan lähiajoilta, vain noin kaksi vuotta sitten muutama viikko vauvan syntymän jälkeen. Vauva myös
kuvassa, huomaa vaaleanpunaiseen potkupukuun verhottu jalkaterä.
Siis tää muinoin Vero Modasta tehty ostos on niin hyvä! Talvella sisäpaitana, syksyllä pitkähihaisen ja huivin kanssa ulkotakkina, kesällä sellaisenaan. On lämmin, on viileä, on tarpeeksi pitkä, on napakka ja on rento. Eikä oikeasti edes noin likaisenvalkoinen, kuin kuvassa.
Kaulus kiinni, kaulus auki, ylä- ja alavetskarit miten huvittaa, takkina, paitana. Isoihin taskuihin mahtuu kaikki mitä tarvitaan: avaimet, puhelin… lompakko, hanskat, nenäliina… pillimehu, banaani, kauppakassi, kaulahuivi… lapio, pikkuautoja, vähintään toinen lenkkari… niin kätevä, niin mukava, niin tyylikäs ja hieno. Oi tästä mä en luovu ikinä.