Maitotyttö maitopitäjästä

Täällä #momfiessa kerrotaan tavallisten äitien tavallisista asuvalinnoista – mitä se sitten lieneekään. Siispä tässä kertomusta siitä, mitä tapahtui eräänä sunnuntaina erään pohjois-savolaisen maalaiskaupungin pikkukylän kesämökillä, Lilleri78:n kesäkorteerissa.

***

Mitähän sitä laittaisi päälleen? Mökillä ollaan oltu jo kuukausi. Ja edellisestä kirkolla käynnistä on kulunut jo puolisentoista viikkoa. What?! No, tässä sitä aiotaan lähteä reteästi paikallisen iskelmätapahtuman lastenkonserttiin. Mukana minä, Mies, Liina kaksvee ja Poju, jolla on ikää neljä kuukautta. 

***

Aamulla päivä vaikuttaa viileältä. Mahtaakohan pitää paikkansa? En uskalla pukeutua liian kevyesti, ihan varmuuden vuoksi. Ja mitäköhän noille lapsillekin pitäisi pukea päälle. Jep – päivä osoittautuu lopulta nihkeänkosteankuumaksi. Enpä taas uskonut.

Meillä ei ole pesukonetta mökillä. Kaikki suosikkivaatteet ovat likaisina, pyykkiä on pesty viimeksi parisen viikkoa sitten. Mitäköhän vielä löytyisi, minkä kanssa kykenisi imettämään julkisesti ilman liiallista vilauttelua.

Tämä mahapömppö on kyllä ihan järkky vielä nyt neljä kuukautta synnytyksestäkin, huoh…

Haluaisin pukeutua edes joten kuten siististi, sentään kerrankin menossa ihmisten ilmoille!

***

Jospa sitten pukisin vaikka tämän kelta-puna-oranssinkirjavan Maitotyttö -imetystunikan. Tää on ihan kiva, tää on värikäskin. Joo, imetys ainakin onnistuu mutkattoman juonikkaasti kenenkään huomaamatta. Leveä helma piilottaa vatsakummun mukavasti. Kirjava kuvio häivyttää mahdolliset puklutahrat joukkoonsa. Trikoo on mukavaa päällä. Taskut ovat kätevät – miksi niitä ei ole kaikissa imetysvaatteissa?! Huomio itselle – muista tehdä taskut kun ompelet itse imetysvaatteita!

 

Meillä on mökillä tasan yksi peili, räpsyt otan halpispuhelimella, joten tää on vähän tällasta kökkökuvaa multa aina, sori vaan.

 

Luksusluukku – julki-imettäjän luottovaatteen perusedellytys

 

Mutta äh. Tämähän olikin ihan liian kuuma valinta tälle päivälle (milloinkahan nämä imetyshormonit viimein tasaantuu..?). Tämä tunika kävis kivasti mekosta jos se olis vähän pidempi, voisi pukeutua ilmavammin. Mekko olis kyllä kivempi. Äh, ylävartalo näyttää imetysrintamuksella ja levenevällä helmalla jotenkin suhteettoman isolta suhteessa jalkoihin (rintaosaston kutistumista odotellessa, eihän tämä olekaan kuin toinen imetysputki melkein samaan syssyyn).

***

Ihmisten ilmoille päästessä vauva ei malta keskittyä syömiseen, joten nänniä vilkkuu pienten silmien kuikuillessa sinne sun tänne. Pizzeriassa nuori mies änkeytyy istumaan meidän viereiseen pöytään, vaikka olin juuri valinnut imetyssuunnan niin, ettei kukaan näe. Ei tän näin pitänyt mennä.

Jokaiseen imetysasuun kuuluu asusteeksi tietenkin vauva. Pieni hetki rauhallista imetystä konserttiteltassa.

***

Tunikan kanssa tarvitaan jonkinlaiset housut. Jospa vaikka oliivinvihreät H&M-pillistretchit (häh? mitkä noi nyt oikeesti on nimeltään?) olisi hyvät, ainakin ovat suht siistit. Melko tiukat kyllä! (uskaltauduin mukaan tämän vuosituhannen kapeaan housumuotiin vasta loppukeväästä, reisilihakset on surkastuneet sen verran, että tollaset tiukat housut mahtuu viimein jalkaan) Onkohan tämä nyt oikea koko vai olisko pitänyt ostaa ne isommat? Ja liian kuumat nämäkin, olisi pitänyt valita vaikka legginsit. Tämä väri ei oikein mätsää tunikan kanssa.  Vyötärönauha rullautuu mahapömpön kohdalta, takaa taas vilkuttaa kaikenlaista vähän liian alhaalta. Kenelle tää malli oikein on suunniteltu? Tiukka stretch ryppyyntyy polvitaipeisiin kun kyykistyn lasten luo. Nää tuntuu kyllä halpiksilta monella tapaa, vähän epämukavaa. Mutta eipä maksanut paljon.

***

No siis viileä päiväkö? Varmuuden vuoksi mukaan oranssi itsetehty lempineule, ihanan pehmeää laatulankaa ja yksinkertainen, mutta moderni malli (ohje Veera Välimäen Celery). Hei, tämähän sopii hyvin asun väreihin!

Kröhöm. Tämäkin oli todellakin liian kuuma, eihän tänään ollutkaan yhtään viileää.

 

***

No, jalkaa tietty oranssit El Naturalista -tarraremmikengät, kun on kerran sukatkin tänään jalassa. Nämä on mukavat jalassa, tykkään tyylistä ja helpot pukea. Laadukkaat. Mutta kenkien tarranauha on alkanut pitää huonosti ja vähän väliä pitää kiinnittää kenkää uudestaan jalkaan.

Joskus voisi yrittää muistaa lankata kengät!

***

Jaa pitäiskö tälle naamalle tehdä jotain? No, perusmeikki kehiin eli peitekynää silmien alle (who am I kidding? ei noita silmäpusseja saa peittoon millään kynillä!) Ripsiväriä räpsyihin, Kanebo 38 astetta, parempaa ei löydy! Muistankohan pestä meikit pois illalla? 

Ai hitsi, hiukset on aika likaiset, saunapäivä on  jäänyt välistä jo parikin kertaa. No, tukka letille ja tähtipinni (❤!) otsalle, voilá.

Ja nyt kyllä laitan korvikset korviin. Tän kesän yllätyslempparit, mäyriskorvikset, onneksi satuin kaivamaan ne esiin, pitkäksi aikaa unohtuneen korupussin pohjalta. Nää on ainakin kevyet ja pienet, ei tartu Pojun otteeseen niin helposti. Taisin ostaa nämä Prahasta joskus muinoin?

 

***

Lasten kanssa liikkuessa asusteiksi ei riitä pelkät korut. 

Lisäväriä saa esimerkiksi lastentapahtuman vesiväreistä, kaksveen maalatessa paperia, itseään ja hmmmm… kaikenlaista muuta.

 

Asuun kuuluu tietysti myös lastenvaunut – tällä kertaa tuplaversiona

 

Pari pikkutyyppiä piristää myös asua. Nuorekkaan vaikutelman kruunaa keltainen ilmapallo.

 

Ehdoton kauppa-asuste on sävy-sävyyn sopiva kantoreppu ja natiainen sen kyytiin. Lila pukluharso kaulassa tuo mukavasti lisäväriä ja tekee kaulakorun tarpeettomaksi!

 

Tyylin huipentumana vyötärölle roikkumaan jäänyt tyhjä kantoreppu. Kyllä on erittäin high fashion! Tai ehkä nouseva trendi?

***

Näin meillä täällä mökillä eletään tyylillä! Varsinaisesta mökkilookista kirjoittelen sitten joskus myöhemmin, tämähän oli oikestaan kaupunkiasu.

Mun omat vaatevalinnat määrittyvät tällä hetkellä lähes poikkeuksetta imetyksen vaatimusten perusteella. Nyt kun olen ollut jo kaksi kertaa melko peräkkäin raskaana ja kotona peräti kaksi vuotta, olen kyllästynyt näyttämään pelkästään mammalta.

Yrityksenä on ollut löytää lisää kivoja, värikkäitä ja käytännöllisiä, mutta hyvännäköisiä vaatteita ja alkaa muutenkin panostaa ulkonäköön ihan hitusen enemmän. Enimmäkseen se jää pelkäksi yritykseksi, mutta onpahan asia nyt edes mielessä silloin tällöin! Kotoa en yleensä uskaltaudu lähtemään ilman kunnollista imetyspaitaa päällä. Moni mekko ja muu kiva vaate odottelee kaapissa imetysajan loppumista ja pienempää rintamusta.

Nykyisiin harrastuksiin kuuluu neulominen ja silloin tällöin vaatteiden ompeleminen – silloin kun ehdin, jaksan ja inspis iskee. Jatkossa saatan siis kirjoittaa myös itsetehdyistä vaatteista. Lisää mun kirjoituksia voi lukea Tuttitango -blogista. 

 

 

Millaisilla vaatevalinnoilla te muut selviydytte imetyksestä ja pikkulapsiarjesta? #momfien kommenttikenttä on vapaa myös omilla aiheeseen liittyvillä kuvilla mellastamiseen!