Mörkö se lähti jumppapiiriin

Uusi vuosi, uude kujeet jne. Oikeastaan ikivanhat.

Vielä vähän yli 10 vuotta sitten harrastin ryhmäliikuntaa melkein joka päivä ja ohjasin itsekin pieniä ja vähän isompiakin jumppakärpäsiä. Sitten tuli työ, muutto ja sali liian kaukana, liian vähän aikaa ja lopulta lapsi, jota edelsi täysin liikkumaton raskaus. Mutta voi onnea, kun tajusin, että meille on melkein naapuriin auennut kuntosali!

Koska 10 vuotta, 10 kiloa jne, ei kaapista oikein tahtonut löytyä mitään urheiluun kelpaavaa. Koska liikkuminen liian pienissä vaatteissa paitsi ahdistaa henkeä, näyttää myös omaan silmään hippasen liian epäesteettiseltä, päätin käydä ostamassa muutaman teknisen T-paidan.

Mutta mitä ihmettä, sellaisia hihallisia malleja ei ollutkaan missään. Oli vain jumppaliivien esiintursottamat kanafileet paljastavia painijaselkäisiä toppeja, joissa suuremman koon valitseminen tuotti vain entistä suuremmat käden- ja pääntien.

Lopulta pelastavan H&M:n rekistä löytyi tämä harmaa, muumien mörön kaapua muistuttava joogapaita. Se on jonkinlaista dry-materiaalia, ja toimii käytössään moitteettomasti. Se on pehmeä ja piilottaa kivasti kaikki esiintursahtelevat muhkut, joita ei itse viitsisi salin peileistä liikaa katsella.

Vielä sananen liikunnasta. Haluan korostaa ja alleviivata, että en ole laiharilla. En ole tekemässä mitään radikaalia elämänmuutosta. En juo pakuriteetä ja syö chia-siemeniä. Käyn salilla ja jumpassa, koska silloin olen iloisempi ja jaksan paremmin. Saliaika on äidin omaa aikaa. Silloin saa rauhassa tehdä juuri sitä mitä itse haluaa, ilman että kukaan roikkuu lahkeessa.

Joten toivoisinkin, että salikyylä hei, jätä meidät pehmeävatsaiset naiset rauhaan. Älä kiltti tule kertomaan, että vapailla painoilla tuokin olisi tehokkaampaa, älä naureskele partaasi (kyllä, sillä usein olet mies) kun jalkapressissä minulla on vain 70 kiloa vastusta. Minä näet pidän pitkist sarjoista.  Anna minun heilua niiden kahden kilon käsipainon kanssa aivan rauhassa, sillä usko tai älä, hartiani ovat niidenkin kanssa jo aivan tulessa. Älä jaksa sätätä ryhmäliikuntatilassa silloin kun siellä on jooga menossa ja hae salista sitä sun tätä, me haluamme joogata ihan rauhassa. Meillä ”pienipainoisilla” on aivan yhtäläinen oikeus käydä siellä salilla ja tehdä rauhassa se, mitä olemme tulleet sinne tekemäänkin, nimittäin voimaan vähän paremmin. Muistele hei itsekin liikunnan ilo, äläkä vie sitä toisilta.

Enkä suinkaan itse ole syytön. Tekisi ihan hirveästi mieli juoksumatolla huomauttaa vieruskaverille, joka haisee tupakalle niin, että hyvä että itse saa puuskutukseltaan henkeä. Mutta sitten koitan ajatella, että parempi että käy täällä kuin istuisi kotona rööki huulessa. Ja jatkan köpöttelyäni.

Virkeää vuodenalkua itse kullekin säädylle!