Tiedättehän ne imetysvaatemainosten ”imettäjät”, jotka poseeraavat sohvalla suloisesti hymyillen ja imetysluukkua salaperäisen näköisesti kameralle vilauttaen? Katsojalle (ainakin meikäläiselle) tulee kuvien seesteisyydestä sellainen mielikuva, että vau, mikä superäiti: tuo varmaan pystyy imettämään vaikka kolmea vauvaa samanaikaisesti hämmentäessään siinä sivussa toisen jalan varpaillaan luomurisottoa ja raapustaessaan toisen jalan varpaillaan vastauksia Mensan pähkinöihin. No joo, ehkä pientä liioittelua, mutta ei niissä kuvissa kyllä koskaan näe sitä todellisuutta, joka ainakin tämän imettäjän kohdalla toteutui niin esikoisen kuin tämän uunituoreenkin vauvan kohdalla:

Olin iloisesti unohtanut sen ensi-imetyspäivien tuskan, kun maito nousee niin vauhdilla, että sitä melkein erittyy selästäkin ja kun rinnat ovat niin pinkeät ja turvoksissa, ettei vauvan imuote ole lähelläkään sitä mitä pitäisi, mistä taas seuraa lisää helvetillistä tuskaa. Kun minkään valtakunnan kaalinlehdet tai lanoliinivoiteet eivät auta ja kun silmät ovat hormoni-itkuista turvoksissa ja kun olet viimeksi käynyt suihkussa toissavuonna. Tätä ei niissä imetysvaatemainoksissa juurikaan näy. 

Onneksi suklaa auttaa…jos uskaltaisi edes patukan tunnissa päivässä syödä ilman, että vauva saisi siitä vatsavaivoja?

T-paita: H&M Mama

Imetysliivit: H&M Mama

Housut: H&M Mama (olenhan edelleen ”mama” ja täten oikeutettu kulkemaan hamaan tappiin asti pehmeissä ja joustavissa äitiystrikoissa)

Kaali ja liivinsuojat: kuvausrekvisiittaa, vaikka molemmat toki olleet ahkerassa käytössä

Suklaapatukka: syöty ajat sitten

Yleinen olemus: vähän nuupahtanut, mutta ehkä jouluna tulee jo joku freesimpi ilme

Suosimallani henkkamaukkatyylillä porskutellaan siis imetysasioissakin. Minulla ei ole kokemusta kuin H&M:n imetysvaatteista, mutta ainakin tämän t-paidan kanssa imetys onnistuu tarvittaessa kohtuullisen huomaamattomastikin. Vaikka onhan se aina vähän sellaista räpeltämistä näiden luukkujen ja imetysliivien hakasten kanssa. Ja aika paljon riippuu siitä, millainen säheltäjä se imetettävä on; kuopuksemme tuntuu toistaiseksi olevan hiukan rauhallisempi tapaus kuin esikoinen, joka oli sitä mieltä, että maitoa olisi jo pitänyt olla suussa kaksi sekuntia ennen heräämistä.