Uutta treenivaatehyllyllä

Koen olevani varsin harkitsevainen ja fiksu kuluttaja vaatteiden osalta. En harrasta juurikaan heräteostoksia, en tee hutiostoksia, minulla on hyvin vähän kenkiä, jokainen farkkupari on oikeasti erilainen ja sitä rataa. Mutta on minullakin äärimmäisen heikko kohtani ja se on urheiluvaatteet. (Ja no, mustat neuletakit on tietty toinen ja hupparit kolmas, mutta puhutaan niistä joku toinen kerta.)

Aah, urheiluvaatteet! Parasta. Onhan minulla toki jokaisille uusille mustille trikoille perusteltu syy ja olen myös alkanut käyttää sanaa treeneihinkulkemisvaate, mutta ehkä pärjäisin vähemmälläkin. (Huom. ehkä.)

Olen kuitenkin ollut kohtuullisen varovainen mitä tulee kuoseihin ja väreihin. Kaapista löytyy lähinnä mustaa, mustaa ja mustaa, parilla kirkkaanvärisellä poikkeuksella. Trikooni olen tähän saakka halunnut täyspitkänä ja mustana, mutta nyt taannoisella kaupunkireissulla tein poikkeuksen ja ostin jotain ihan muuta. Tai no, onhan näissäkin toki mustaa, että ei sitä nyt sentään vallan hulluttelemaan ruveta!

 

photo 20150517_193438_zpsneebi85d.jpg

Treeneihinkulkemishuppari H&M

Trikoot Nike

Sukat Puma

Väsynyt hei-vietin-juuri-merkittävän-osan-illastani-eräseuran-kokouksessa-naama oma

Uskomattomasta kuvanlaadusta voimme osoittaa kiitoksemme iltahämärälle sekä rakkaalle aviomiehelleni, joka ei edelleenkään ole vaihtanut makuuhuoneemme lamppua (toisaalta se paloi vasta noin neljä kuukautta sitten, että ihan ymmärrettävää toki ettei vielä ole ehtinyt. Ja itsehän en tietty tee mitään asian eteen).

Mutta siis tällaisessa varustuksessa minä #urheilinhomona tänään! Voinen samassa yhteydessä tunnustaa, että jotakuinkin vastaavissa vermeissä hengailen myös jotakuinkin kaikki vapaapäiväni, urheilin tai en. Vieraiden tullessa on kätevää, kun periaatteessa on housut jalassa, mutta olo on silti kuin kalsareissa.

Muoti Päivän tyyli

Luumua ja porkkanaa

Otsikko ei viittaa kuopuksen suosikki soseruokiin vaan tämänhetkisiin lempiväreihini. Vuosikausien mustiin pukeutumisen jälkeen olen alkanut viihtyä yhä paremmin värikkäissä vaatteissa. (Tästä mekosta se ehkä lähti.) Mietin, johtuuko se enemmän siitä, että silmäni ovat tottuneet hoitovapaalla värien ilotulitukseen vietettyäni niin paljon aikaa leikkipuistoissa. Vai olenko ollut niin kauan poissa työpaikalta ja muista ”vakavista”, aikuiseen maailmaan kuuluvista paikoista, että olen unohtanut mustan suojavärin siunauksellisuuden. Toista oli ennen. Vuosikausia olin se, joka keväisin halusi piristää itseään värikkäillä vaatteella, mutta palasi joka ainoa kerta vaateostoksilta mustan mekon ja parin umpimustan kesätopin kanssa.

IMG_2214.JPG

 

IMG_2220.JPG

Ainakin Iksu on aiemmin täällä #Momfiessa sivunnut äitien ja lasten samispukeutumista. Minäkin myönnän viime aikoina harmitelleeni, etteivät muutamat lasteni 80 ja 98cm vaatekappaleet ole triplasti isompia.

IMG_2227.JPG

Puen mielelläni tyttöni heleisiin sateenkaaren väreihin periaatteella ”enemmän on enemmän”, mutta itse en ole sentään heittäytynyt (mielestäni) vielä Pikku Kakkosen -juontaja meininkiin, vaan yhdistänyt värit toistaiseksi turvalliseen mustaan. Värinjanoni ei kuitenkaan osoita laantumisen merkkejä. Päinvastoin. Tunnistaakohan tässä enää kohta itseään? Nähtäväksi myös jää karisevatko värit yltä töihinpaluun myötä.

Löytyykö minulle kohtalotovereita? Oletteko muut huomanneet lapsiseuran ja/tai töistä poissa olon vaikuttaneen värimieltymyksiinne?

 

Neule: Seppälästä, vanha ja nyppääntynyt. (Miksi luumunvärisiä vaatteita on niin vähän?)

Mekko: Masai

Sukkahousut Vogue. (Haluatko tuntea itsesi supersankariksi? Käytä kirkuvanvärisiä sukkahousuja. Toimii ehkä vielä paremmin, jos pukee alushousut sukkahousujen päälle.)

Muoti Oma elämä Vanhemmuus Päivän tyyli