Sori, nyt ei todellakaan ole luvassa arkirealismia. Nyt on luvassa (toivon mukaan) once in a lifetime experience, jonka toki jo koin tavallaan toisen kerran. Selitystä vähän enemmän oman blogin puolella, mutta nyt esittelyssä The Mekko, jossa mies minut rengasti.

Uuden vuoden kosinnan (ei todellakaan sellaisen perinteisen ja yltiöromanttisen, trust me) jälkeen, kun bileiden suunnittelu aloitettiin, oli miehellä toiveissa pitkä, valkoinen ja merenneitohelmainen mekko. Kävimme sellaista etsimässäkin, mutta vaikka ne olivatkin ihania ja upeita päällä, eivät ne vain tuntuneet minulta. Alusta asti ehdottelin lyhyttä ja rentoa mekkoa, mutta mies ei oikein lämmennyt. Sitten eräällä etsintäreissulla sain näyn The Mekosta ja noin puoli tuntia myöhemmin löysin sen kaupasta, en kuitenkaan ollut vielä ihan varma. Muutaman päivän punniskelun ja kriiseilyn jälkeen sain mieheltäkin hyväksynnän lyhyelle mekolle (”well, you´ve got a nice pair of legs”-kommentin saattelemana) ja siinähän se sitten oli. Myös järkisyy 1500€ vs. 140€ oli aika painava, mutta mä oletan, että mun sääret silti oli ratkaisun avaimena.

And behold, tässä se on:

The Mekko – Vima

Kengät – Halonen

Hiukset – Paulette (Tarja)

Meikki – itse

Kengät löysin Halosen alepöydästä ja ne ovat juuri sellaiset kun olen Pinterestiin pinnannut. Neuletakin löysin myös Vimasta, mutta se ei päälleni päätynyt ollenkaan, käytössä se oli kaason päällä kyllä illalla.

Mitäs tykkäätte? Onko muita ei-perinteisen hääpuvun valinneita?