Oltiin vähän mökkeilemässä viikonloppuna. Alku- ja keskiesällähän olimme lainamökillä paljonkin, varsinkin kun sain luvan ehostaa ei-niin-hyvällä-tavalla retrovaihteelle unohtunutta piilopirttiä pikkuhiljaa vaaleammaksi. Mutta nyt, ilmojen viilentyessä ja arjen alkaessa, käyntikerrat varmasti harvenevat satunnaisiksi.

Mökkivaatteeni koostuvat hämmentävän usein erilaisista inkkarikuoseilla ratsastavista vaatekappaleista sekä hapsuleggingseistä. Tosin ne kuuluvat muutenkin mukavuus- ja luottovaatteideni aatelistoon. Taannoinen momfietiimin esittelytekstikin tiesi kertoa, että tämä rouva, tyylikkyysyrityksistään huolimatta ”päätyy usein intiaanitunikoihin ja tissimekkoihin”. Eikä tämäkään reissu ollut poikkeus. 

Asu koostui raskausaikana hankitusta ja paljon pidetystä Vilan säkkitunikasta, Hennesin haaleiksi kuluneista hapsuhousuista ja saman ketjun pakko-ostoksiksi muodostuneista neuleesta ja kreolikorvakoruista. Tiedättekö sellaiset vaatteet tai asusteet, joiden hankkimista pyörittelee viikkoja tai kuukausia ja luovuttaa lopulta, klikaten tuotteen, parhaimmillaan vasta alehintaisena ostoskoriin? Nämä olivat juuri sellaisia. 

Ja kyllä, paljasjaloin mennään edelleen, villasukat olivat itse asiassa mukana, mutta ääreisverenkiertorajoittunut ystäväni viihtyi niissä koko viikonlopun. Kuulun niihin ihmisiin, jotka selviävät talvipakkasilla neulesormikkaissa ja jalassani pelkät sukkahousut. Yläkroppaa saattaa puolestaan peittää parikin puseroa ja takki. Kenties asialla on jotain tekemistä vuosikausien rakkaudella syödyillä, luontaisilla thermokerroksilla, joita löytyy enimmäkseen jaloista ja vähiten keskivartalosta, mene ja tiedä.

Löytyykö lukijakunnasta muita epätasaisesti palelevia tai eriparitoppausasteella pukeutuvia?

P.S. Huomatkaa mökkilookkiin olennaisesti kuuluva, huipputrendikäs hiusmuotoilumattomuuden taidenäyte mallia cow lick eli suomalaisittain heräsin juuri hikisenä eikä pyörre ottanut asettuakseen harjaamalla.